Pärnu, Viro 135km

Sataman parkkiksella oli rauhallista nukkua, joten aamulla oltiin tikkana hereillä. Lähtöselvitykseen ja siitä suoraan laivaan. Suurella egolla ja hyvällä kropalla varustetun nuoren miehen viittelöimänä auto parkkiin ahtaseen rakoon kerrasta. Siihen lehmän ja kylpypaljun väliin. Hyvä Petri!

Laivalla todistettiin taas heti, kuinka pieni on maailma. Törmättiin Petrin siskoon Tiinaan matkalla aamupalalle ja vaihdettiin kuulumiset. Hyvää lomaa toivoteltiin puolin ja toisin. Aamupalalla yritettiin syödä kymmenen kertaa se mitä normaalisti. Mitä enemmän syö, sitä halvempaa on. Mutta jos ei yleensä syö mitään niin... Muuten laivamatka Finlandialla meni - no, siinä se. Räpläsin puhelinta eli selasin Hesarin ja Aamulehden digiversiota ja katselin Puolan sääennustetta viikonlopulle. Sadetta luvassa. Ei hyvä. Mutta hyvää oli se, että innostuttiiin tanssimaan. Tai siis minäkin innostuin, Petri nyt tiedetään. Vedettiin pari fuskua jonkun hieman innottoman bändin säestämänä. Yllättävän hyvin meni, vaikka edellisestä kerrasta on aikaa sata vuotta ja tennarit ei luistanu sitten yhtään. Saatiin sentään pystyynkuollut rumpali hymyilemään ja peukut virolaismieheltä. Eikä lonkkakaan ehtinyt pahemmin kipeytyä ja iskelmämusiikin aiheuttama pahoinvointikin pysyi kurissa.

Laivasta päästiin ensimmäisten joukossa heti yhdentoista jälkeen ja siitä Via Balticalle kohti Pärnua. Aurinko paistoi ja lämmintä oli päälle 20. Kesä! Se on täällä!! Heti alkuun hyväksi ratkaisuksi paljastui kaksi navigaattoria, koska vanha Garmin heräili vähän hitaasti ja hoki vain koko ajan että "aja tielle Lootsi". Kuultiin! Opasteitakin oli ihan kiitettävästi, niilläkin olisi pärjännyt. Muutama tietyö matkalla, mutta pääsääntöisesti loistavassa kunnossa olevaa tietä koko matka. Jos ennen sai pelätä, että välilevyt menee kasaan Via Baltican montuissa, niin nyt aikankin Tallinna - Pärnu väli oli nautinto. Muutama hurja ohitus, ei muuta mainittavaa.

Pärnussa oltiin yhden aikaan ja majoituttiin Konsen karavaanialueelle pari kilometriä keskustasta. Palvelu saatiin sujuvasti suomeksi, muutenkin näyttää että 80% on suomalaisia. Alue on joen rannassa ja tässä menee pyörätie rantaa pitkin keskustaan saakka. Otettiin heti siis pyörät esiin ja polkaistiin vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki on tosi pieni: muutama kortteli vanhoja kauniita taloja, putiikkeja, kahviloita, kukkaistutuksia, Sakun aurinkovarjoja, turisteja ja paikallisia. Tankattiin vähän ja nautittiin upeasta kesäkelistä.

Vanhan kaupungin lisäksi tarkastettiin ranta "tois puol" kannasta. Toisessa päässä dyynit, toisessa tasainen ranta baareineen, leikkipaikkoineen, minigolffeineen ja polkuautoineen. Varmaan heinäkuussa aika ahdistava kokemus. Rannassakin meni pyörätie. Ihan loistava pyöräilykaupunki tämä Pärnu! Arvatkaa muuten mikä erottaa meidät muista pyöräilijöistä? Me käytetään kypärää. Nykyisin myös minä. Onneksi on tällainen valmiiksi lättänä kampaus ja tietysti puhtaasti ulkonäön perusteella valittu tyylikäs musta kypärä. Petri meni autolle päiväunille (loma ei ole lomaa ilman päiväunia) ja minä tein vielä tunnin pyörälenkin. Menin ilman karttaa perstuntumalla ja aika hyvin osasin. Löysin soutustadionin ja joukut koululaisjuhlat.

Illalla pyöräiltiin vielä kylille ja mentiin syömään Villa Wessetiin. Tripadvisorista bongattu, listalla Petrin toivomaa ankkaa. Ja oli kyllä tyrmäävän kaunis annos! Ehti jäähtyä, kun piti niin zoomailla. Makukin oli ihan OK, mutta ei aivan niin hyvä kuin ulkonäöstä olisi voinut päätellä. Hinta-laatusuhde kuitenkin kohdallaan: pääruuat kahdelle, viini ja vehnäolut 29€. Tarjoilijat oli kaikki samasta muotista: näyttivät 16-vuotiailta, ujo hymy, metrin pituiset sääret ja lyhyt hame. Suloista. Pieni sadekuurokin ropsahti ruokailun aikana, mutta päästiin kuivina kotiin. Siis autolle tänne Konseen.

Ensimmäinen lomapäivä takana. Hyvät fiilikset, vaikka ei tätä vapautta ja ihanuutta vielä todeksi uskokkaan.

Helsinki, Suomi: 190km

Päästiinhän me reissuun, vaikka kieltämättä vielä illalla pahalta näytti... Kahdeksan aikaan kuitenkin huomattiin, että laskut oli maksettu, sähköpostit vastattu, sotut ja alvit tilitetty ja autoon kannettu partakone ja suoristusrauta. Se sama antiikkinen Suosikki-lehden lukijalahja. Itse lehtikin on lopetettu jo viisi vuotta sitten. Syötiin vielä manner-Eurooppa-henkisesti snitzelit, parsaa ja hollandaise-kastiketta. Viimeinen ehtoollinen kuten Nuppu osuvasti huomautti. Muutama lehti Ninalta mukaan, Nuppu tiukkaan halaukseen ja menoksi.

Yhdeksän maissa Petri hyppäsi Hymerin rattiin ja minä pakun, kun samalla reissulla vietiin Akille volkkari lainaksi. Vajaan parin tunnin ajon ja pienten piruettien jälkeen oltiin Rajatorpan Shellillä ja luovutettiin auto kuukaudeksi hyvään kotiin. Nyt ollaan parkissa Länsisatamassa. Maisemat ei silmiä hivele, mutta aamulla ollaan minuutissa lähtöselvityksessä. Laitan kännykän herättään 6.50. Loma!

Nokia, Suomi: Kohta lähtee!

Täytyi kiirehtiä laittamaan reissupäivitys, kun sisko sitä jo kyseli. Tässä siis sinulle Nina. Eli kuten moni jo tietää, työkaverit ainakin kyllästymiseen saakka, niin kohta alkaa LOMA! Ja meillähän se tarkoittaa samaa kuin reissu. Huomenna vielä viimeinen työpäivä ja sitten asuntoauton nokka kohti Eurooppaa. Tarkoitus on lähteä jo huomenna illalla ja ajella nukkumaan Helsinkiin. Eckerö Linen lautta Länsisatamasta kohti Tallinnaa lähtee torstai aamuna klo 8.30. Näin voittaa aamulla pari tuntia lisää nukkuma-aikaa. Siis minä teoriassa ja Petri käytännössä. Ja reissuhan pitenee samalla päivällä eli täyteen neljän viikkoon.

Yritin uskotella itselleni, että tiistai on viimeinen työpäivä ja sen avulla tehdä kaikki ajoissa valmiiksi ja saada keskiviikolle pelkkää hengailua. Ei ihan onnistunut, mutta ei onneksi paniikkiakaan ilmassa. Asuntoauto on siivottu joka nurkkaa ja kaappia myöten, matot hinkattu juuriharjalla (kun varamattosarja osoittautui kuuluvaksi johonkin toiseen autoon), polkupyörät pakattu, petivaattet pesty ja Nupun käsityötunnilla taiteilema unilelu eli "majava" viety autoon. Majava on hipsuissa siitä johtuen, että ei sitä kyllä hyvällä tahdollakaan tuoksi Kuivajärveä piinaavaksi elämeksi tunnistaisi. Mutta ajatushan on tärkein.

Ensimmäistä kertaa ollaan reissussa kokonaiset neljä viikkoa. Takaisin lähdetään Saksan Travemundesta tiistaina 26.9 klo 3.00 (!) ja perillä Helsingissä keskiviikko aamuna 27.9. Nuppu jää kotimieheksi ja yrittää ehtiä yo-kirjoituksiinkin. Tällä kertaa myös ajoissa, jos auto käynnistyy. Kaukaa viisaina on opetettu pojalle vähän laskutustakin, jos ei niin hirveä urakka odottaisi, kun kotiin palataan. Lupasi laittaa tunnit ylös. Pyhäkorvauksista vielä väännetään. Perinteiset ohjeet kuten "posti pitää hakea JOKA PÄIVÄ", "kaikkia roskia ja tiskejä ei saa kerätä tiskipöydälle", "olohuoneen matto pitää kääriä rullalle jos tulee (huonovointisia) vieraita" ym. on iskostettu kalloon. Kyllä se pärjää.

Mennään ensimmäistä kertaa Via Balticaa Eurooppaan. Viro- Latvia-Liettua- Puola- Unkari-Bosnia- Montenegro-Kroatia-Slovenia ja Itävallan ja Saksan läpi kotiin. Ensimmäinen pysähdyspaikka Tallinnan jälkeen on Pärnu, koska Petri ei ole koskaan ollut Pärnussa. Mutta jos sataa vettä, niin painetaan kaasua ja pysähdytään vasta Latvian rajan jälkeen. Tietenkin siellä karavaanareiden aarreaitassa eli Super Alkossa! Tai Alko 1000:ssa. Olen perehtynyt aiheeseen kuten kommenteista näkyy. Siellä käy kuulemma kaikki suomalaiset karavaanarit, joten ei me haluta ainakaan huonompia olla. Vähän evästä ostetaan, kun kerran halvalla saa.

Ensimmäinen pidempi parin yön pysähdyskohde on Krakova. Ihan mistään mitään tietämättä onnistuttiin valitsemaan Krakova kohteeksi juuri, kun siellä on lentopallon EM-lopputurnaus. Jee! Sekin selvisi vasta Forexissa, kun ihmeekseni ketoivat, että heillä ei ole vaihtaa zlotyn zlotya! Siis vaikka olin pyöräillyt pakiparastaan Nokialta saakka! No, eiköhän se sen veraan iso kaupunki ole, että sekaan pari suomalaista mahtuu. Sen verran varmistin selustaa, että varasin ravintolasta pöydän molemmiksi illoiksi, ettei vaan jäädä ilman ruokaa. Muuten on katsottuna monia kohteita ja reittejä, mutta lukkoon lyötynä ei ole kuin Plitvicen luonnonpuisto (kuva alla) pari Petrin sukelluspäivää Kroatian Murterissä. Mennään sitten fiiliksen ja säiden mukaan. Hellettä ei kaivata, mutta ei kyllä sateitakaan. Pilvipoutaa +21-24, kiitos.