Maafushi, Malediivit: Sukelluksia & kesäpoikia

Huolimatta siitä, että jääkaappi jyrähtää käyntiin niin kovaa että tulee mieleen Arvo Ylpön kadun räjäytystyömaa, nukuttiin hyvin. Omaan sisäiseen kellooni sopii tämä aikaero: kun kotona herään ennen viittä, niin täällä kello olisi melkein kahdeksan. En nyt sentään niin pitkään nukkunut kuitenkaan. Heti parvekkeelle ihailemaan maisemaa. Kylä nukkui vielä, silloin tällöin joku mopo tai mies työntämässä maitokärryillä tavaraa. Täydellinen rauha.

Ulkona syöminen on yksi parhaista asioista reissussa. Ja nimenomaan "ulkona" syöminen eli aamupala nautittiin terassilla. Hyvä munakas, kylmiä nakkeja, paahtoleipää ja teetä. Kyllä sillä käyntiin lähtee, kun ei kummatkaan olla erityisesti aamupalaihmisiä. Mehut täällä on tosi hyviä, oikeista hedelmistä puristettuja, eikä mitään esanssia. Tilattiin yksi pineapple ja yksi papaya, mutta mitä siitä että kaksi papaijaa tuli. Aina ei voi onnistua.

Lainasin hotellista söpön pinkin maskin ja keltaisen snorkkelin (Petrillä on omat tylsän siniset mukana) ja lähdettiin snorklaamaan paikallisten rannalle. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta - kuuma! En nähnyt "ei bikineitä" kylttiä, mutta tiesin että täällä rannalla naisten tulisi olla vähän enemmän puettuja, joten upouudet snorklauspaita ja -sortsit oli ihan pätevät. Vesi oli todella kirkasta, mutta mitään värikkäitä koralleja en nähnyt, kaloja kyllä. Ei mitään Baliin ja Amediin verrattuna. Petri teki vähän pidemmän reissun ja näki korallejakin. Muuten kyllä uiminen rentouttaa ihanasti.

Vaikka täällä on erikseen "bikinibeach" niin se ei estä itäisen naapurimaan matkailijoita ottamasta bikineissä aurinkoa missä vaan. Paikallisten rannalla oli parikymmentä ihmistä, puheesta päätellen kaikki venäläisiä (kiitettävä volyymitaso keskusteluissa) ja kaikki naiset bikineissä. Jotenkin ajattelen, että maassa maan tavalla. Jos ei bikiniranta riitä auringonottoon, niin pitääkö tänne ängetä? On niitä muitakin paikkoja maailmassa ja Malediiveilläkin muita saaria kuin Maafushi.

Päivällä syötiin reissun paras ruoka: tonnikalatäytteinen chilillä ryyditetty patonki, täällä nimellä Submarine. Täytyy kokeilla kotona. Yksinkertainen on parasta. Hintaa oli 60 rufyaa plus verot. Täällähän lisätään kaikkiin listan hintoihin veroja: ensin yhtä ja sitten toista veroa ja joskus vielä palvelumaksua, parhaimmillaan yli 20%. Subi oli siis neljän euron luokkaa, kun Harbour cafeessa oli maltillisemmat verot.

Iltapäivällä lähdettiin sukeltamaan Maafushi diven mukana. Tai Petri sukelsi ja minä snorklasin. Petrin ryhmässä oli kolme hongkongilaista. Mies äärimmäisen rasittava puhekobe ja esitti kuin omistaisi koko maailman. Kaikki terveystietojen kysymiset ohitti hokemalla "blaa blaa blaa". Mietin jo, että jos kerran vielä sanoo sen "blaan", niin täältä pesee ja vähän jo linkoaakin. 

Minä pääsin ilmaiseksi veneseen mukaan snorklaamaan. Kysyin kahteen kertaan toimistolla, että onko niillä mulle snorkkeli, maski ja pelastusliivi. "Yes, on the boat". No ei tietenkään ollut. Tai snorkkelin ja maskin löysivät, mutta ei pelastusliivejä. "You don't know how to swim?" No totta mooses osaan (!!!!), mutta kun ei ole Petriä mukana ja ollaan keskellä merta, tuntuisi turvallisemmalta kun olisi liivit, jos vaikka virta vie. En tietenkään jäänyt silti veneeseen vinkumaan, vaan snorklasin niin pitkälle,  että huusivat jo takaisin. "You are professional". Todellakin! Petrin sukellus meni hyvin, käsikään ei yhtään vihotellut, joten aamuksi on sovittu uusi sukellus. Divemasterit on muuten täällä(kin) söpöjä "peteparkkosia" moppitukkineen. Tässä vähän kesäpojan mallia kiinnostuneille.

Iltapäivällä kierrettiin koko sokkeloinen saari moneen kertaan, kun etsittiin Tripadvisorissa mainittua Maafushi view ravintolaa ja leipomoa. Ravintola paikallistettiin, mutta leipomo jäi vielä löytymättä. Petrin oli pakko tyytyä jäätelöön. Miten tällaiselta muutaman neliön pläntiltä ei nyt yhtä Suzys bakerya löydy?! Onko kenelläkään antaa vinkkiä?

Illat täällä menee samaan tapaan: suihkuun, syömään, jätskille ja tappeleen hotellin wifin kanssa. Edellisreissulla tehty päätös kun pitää: ruokapöydässä ei räpelletä kännykkää. Ja telkkarikiakin on poikkeuksellisesti katsottu tällä reissulla. Nähtiin Australian tenniskisojen semifinaalin ratkaisu ja eilen joku mystinen selviytymisjuttu, jossa äijä taisteli arktisissa oloissa. Täytyy harjoittaa samalla sitä kuuluisaa "äitin tönkkö-englantia". Tönkkö-englanti on muuten kova sana täällä(kin), Nupulle tiedoksi.