Sukelluspäivä

Petri lähti aamulla sukellusreissulleen ja minä otin bikinit päälle, kassin mukaan ja kävelylle rantaan. Muisteltiin just eilen, ettei olla koskaan oltu näin kuumassa ja kosteassa. Päivällä lämmintä 33 ja kuten säätiedoituksessa lukee "feels like 42". Todella. Pitkiä matkoja ei jaksa kävellä, kun hiki virtaa alle minuutin ja auringossa on polttavan kuuma. Mutta rannalla varjossa on hyvä. Mopolla ajaessa ei kuumuutta niin huomannut, kun tuuli sopivasti viilensi. 

Kävelin kuitenkin katsastamaan Tamarind beachin ja paljastui, ettei se ole ranta ollenkaan. Veneitä oli paljon, pieni laituri ja hotellin baari. Mistään ei päässyt uimaan. Niinpä palasin samaa tietä omaan rantaan. Uimista, lukemista, ihmisten ja elämän ihmettelyä. Rentoutumista. Tein itselleni pesän muurin viereen varjoon. Onneksi olen luonteeltani sen veran epäsosiaalinen, että viihdyn hyvin aina yksiksenikin.

Tämä Nusa Lembongan on siis pieni saari Balin edustalla, puolen tunnin merimatkan päässä Sanurista. Helposti ajaa teoriassa päästä päähän hetkessä. Käytönnössä ei ihan niin helpostl, koska toinen pää on mangrovemetsää ja muutenkin tiet aika haastavia. Täällä eletään turismista ja merilevän kasvatuksesta. Tänne tullaan sukeltamaan ja surffaamaan, pakoon Balin häslinkiä. Moni käy vaan päiväretkellä. Autoja ei saarella ole, paitsi "hyötyajoneuvoja" eli turisteja ja tavaroita kuljettavia lavapakuja. Mopoja on senkin edestä. Harva kävelee. Me vahvistetaan poikkeus. Asukkaiden määrää en löytänyt mistään (siis googlesta), mutta Balilla on populaa 4 miljoonaa ja koko Indonesiassa 235 miljoonaa. Ei niistä isoa osaa tällä saarella ole.

Petri tuli sukellusreissulta intoa täynnä yhden jälkeen. Divemasterina oli ollut sama Pete Parkkonen kuin eilen kertausharjoituksissa. Vesi oli 20 metrin syvyydessäkin 30 lämmintä, kristallin kirkasta, hienoja koralleja ja kaloja. Lauantaiksi oli varannut seuraavan sukelluksen. Huippu juttu!

Eikä se tähän jäänyt, vaan Petri lähti vielä kotirannalle snorklaamaan. Itse katselin, kun aussitytöt väänsivät banaaniveneajelun hinnasta. Ei lupaukset ihan tainneet pitää äänensävystä päätellen. Joka paikassa on omat turistivedätykset, mutta kun vähän etukäteen tutustuu, niin pahimmat välttää. Pahimpia on AINA taksit!!! Yritän aina välttää takseja, jos vaan mitenkään mahdollista. Rahanvaihtajat tulee hyvin toisena. Niitä ei voi oikein välttääkään, etenkin kun korttien kopiointia esiintyy täällä Balillakin.

Pulahdettiin snorklailun jälkeen vielä hotellin paratiisipuutarhan altaassa. Juteltiin Etelä-Afrikasta Australiaan muuttaneen hepun kanssa. Tai enempi se jutteli ja kyseli. Varsinainen puhekone eli pystyi puhumaan sekä sisään- että uloshengityksen aikana, mutta kiva mies. Vaimo näytti ihan kyllästyneeltä. Mieheensä? Lomaan?? Ei selvinnyt.

Illalla taas syömään kotirantaan. Ranta on sama, mutta ruokapaikka vaihtuu. Tilaamani nuudelihässäkkä oli hyvää, Petrin merenelävät ylikypsiä. Taitolaji niiden valmistus. Jälkiruuaksi mentiin ensimmäisen illaan pannukakkupaikkaan ja otettiin taas ne vihreät pannukakut. Sanokaa te mikä ihme ne värjää??

Huomenna taas vaihteeksi muutetaan. Nyt vaan kolmisen kilometriä saaren"päärannalle" Jungut batulle. Laitoin viestiä majapaikkaan, että millä päästään siirtymään "Someone will pick you up dear". Niin helppoa se on. Vai onko? Selviää huomenna.