Bergen - voi miten söpö!

Startattiin liikkeelle jo kahdeksan jälkeen ja ajettiin vuonon rantaa myötäillen Bergeniin 34 tunnelia pitkin. Siis 34 tunnelia 95 kilometrin matkalla. Lyhin oli 28 metriä ja pisin reilut 2 km. Loppumatkasta sekä navi että google maps ohjasivat jollekin pikkukadulle, jossa oli hidasteita viiden metrin välein. Siitäkin selvittiin ja vähän ennen kymmentä oltiin jo Bergenin caravanparkissa. Parkkipaikalle mahtuu alle 30 autoa ja nopeimmat saavat sähköt samaan rahaan eli 20€ 24h. Mekin saatiin, kun kärppänä vaihdettiin kerran paikkaa, kun yksi auto lähti.

Matkaa Bergenin keskustaan on tästä suorinta tietä 6,5 km. Vieressä on paikallisjunan pysäkki (junien jarrut pitää muuten ärsyttävää ääntä), jolla vartissa pääsee keskustaan. Mutta eihän me nyt tietenkään sillä menty vaan pyörillä. Keskustaan on mukavasti koko matkan alamäkeä ja takaisin ei niin mukavasti ylämäkeä. Ehdittiin juuri haukkua norjalaiset, kun missään ei ole pyöräteitä, kunnes vajaan kilometrin ajon jälkeen alkoi pyörätie, joka vei keskustaan saakka. Wow!

Bergenissä meille osui hyvä päivä monessakin suhteessa. Satamassa oli vain yksi risteilijä, parhaimmillaan niitä voi olla kuusi, joten turistien määrä oli kohtuullinen. Lisäksi sää oli hyvä: satoi vain puolisen tuntia ja meillä oli tietenkin sateenvarjot, koska varaudun aina kaikkeen. Välillä aurinko paistoi oikein mukavasti. Bergenissä sataa n. 250 päivänä vuodessa, joten tilastoihme olisi ollut, jos ei yhtään oli meihin osumaa ottanut.

Bergen on iso kaupunki, 280 000 asukasta. Ydinkeskusta ja vanhakaupunki on sataman ympärillä. Tultiin kylille vähän pitkän kaavan mukaan rantoja pitkin ja jätettiin pyörät parkkiin kalatorin kupeeseen. Vieressä oli historiallinen satama-alue, Unescon maailmanperintökohde Brygge värikkäine puutaloineen. Taloissa on jos jonkinlaista matkamuistokauppaa villapaidoista poronsarviin sekä hintavia ravintoloita. Ei käyty missään. Tuskin oli kenellekään yllätys.

Kaupungin yläpuolelle Floyen vuorelle olisi mennyt funikulaari, mutta jonotuksessa olisi kestänyt ikuisuus, joten päätettiin kävellä. Ihan ylös asti ei kiivetty, mutta sen verran, että hyvät näköalat saatiin. Alas tultiin mukitellen kapeita teitä ja teitä yhdistäviä rappusia. Osa teistä oli vain pieniä mukulakivipolkuja, eikä todellakaan autoille tarkoitettuja. Mielestäni tämä oli paras osa Beegeniä: ihania pieniä taloja, pikkuruisia pihoja, ruusuja, kukkaruukkuja, kiviaitoja, portteja... Melkein meni jo puhelimesta akku, kun joka nurkka piti kuvata.

Lounas syötiin kalatorilla kuten kunnon turistien kuuluu. Frieetattuja katkarapuja ja mustekalarenkaita 24€. Annos oli kiitettävää kokoa ja riitti hyvin meille molemmille. Kahvilla käytiin TA:sta bongaamassani Kaffemisjoenissa. Paikka paljastui melkein jo liian trendikkääksi meille, Petrin mielestä oltiin ihan liian vanhoja sinne. Hyvä että oltiin, koska vessa ainakin kaipasi äidillistä otetta. Siivosin siis tyhjät vessapaperirullat ja ohiheitetyt käsipaperit muuten puhtaan vessan lattialta ja heti näytti paremmalta. 

Pyöräiltiin vielä useampi kilometri eteenpäin satamasta tutulla tyylillä ”yritys ja erehdys”. Petrillä oli tarkoitus johdattaa meidät kohti rantaa, mutta huomattiin parin kilometrin nousun jälkeen, että oltiinkin menossa jonkun vuoren yli tai ainakin toiselle puolelle. No, eipä hätää, löytyi se rantakin. Ja taas monta kivaa pikkutaloa ja upean värikkäät veden päälle rakennetut talot. 

Takaisin tultiin sitten se 6 kilometriä ylämäkeä eikä tuntunut missään. Takit tosin fiksuina riisuttiin viimeisen jyrkimmän nousun alla ja siten minimoitiin hien määrää. Paikalliset menivät mäessä kevyesti ohi hikoilematta. Tottakai koska täällä kaikilla (paitsi kuntountoilla ja meillä) on sähköpyörät! Petri yrittää koko ajan luennoida niiden eduista, mutta en ole vielä lämmennyt. Täällä on aivan hirveästi myös sähköautoja, etenkin Tesloja. Minäkin tunnistan jo merkin, vaikka autot ei muuten kiinnosta yhtään.

Käytiin kävellen lähikaupassa ruokavaraston täydennyksellä. Vähän masensi, koska taaskaan ei ollut munasalaattia, mutta onneksi oli turkkilaista jugurttia, ensimmäinen kauppa josta sitä löydettiin. Oli myös homeisia vadelmia, jotka kävin vielä vaihtamassa parempiin. Kävin siis kaksi kertaa kaupassa samana päivänä, ei usein tapahdu.

Iltalenkki tehtiin vielä pyörillä Fantoftin sauvakirkolle, kun kerran huudeilla oltiin. Matkaa oli google mapsin mukaan 2,1 km. Ja hah hah sanon minä. Sen verran usein olen  Prismaan pyöräillyt, että tiedän tasan tarkkaan paljonko on 2,1 km. Tämä reitti meni pystysuoraan ylös, sitten pystysuoraan alas, kierrellen ylös, kierrellen alas ja pystysuoraan ylös. Sitten tuli kirkko. Ja hiki. Kirkko oli jo kiinni, mutta kivan näköinen ulkoapäinkin. 

Kohta aloitan iltaruuan väsäämisen: jauhelihapihvejä ja perunamuusia kotoisaan tyyliin. Ja puolukkahilloa, norjalaista tällä kertaa. Huomenna sitten... Mitä? Ei aavistustakaan, katsotaan sitä aamulla.