Oslo - siisti ja asiallinen

Herättiin lehmien mylvimiseen ja kuorma-auton peruutuspiippaukseen neljän jälkeen. Auto toi täydennystä viereiseen Spariin, jonka takapihalla oltiin yö. Käytiin itsekin täydentämässä varastoja, ei nyt ihan aamuyöstä sentään. Ensin Sparista kotiintuotavaksi aitoa norjalaista voita (Petrin mielestä aivan erilaista kuin suomalainen voi) ja myöhemmin tankki täyteen dieseliä. Eilen diesel maksoi matkan varrella yli 1,60, joten ei todellakaan tankattu niin kallista. Päätettiin tulla vaikka pyhällä hengellä kunnes hinta on 1,40. Olihan se.

Jo ennen kymmentä oltiin Heddalin sauvakirkolla, joka on suurin jäljellä oleva sauvakirkko. Oli rakennettu joskus 1200. Aika vaikuttava ilmestys ulkoa ja sisältä. Suosikiksemme jäi silti Borgundin sauvakirkko, kun se oli jotenkin rosoisempi. Kierrettiin myös ulkoilmamuseon alue, vaikka museo ei virallisesti ollut enää auki, mutta kieltoakaan ei ollut. Kaikki on sallittua, mikä ei ole erikseen kiellettyä. Alueella oli tälle seudulle tyypillisiä tolppien päälle rakennettuja, ylöspäin suurenevia aittoja. Ne tuntuvat saaneen uuden tulemisen, koska todella monen omakotitalon pihassa sellainen tönötti tänne Osloon päin ajettaessa. Mitä isompi talo, sitä isompi aitta. Ja pääsääntöisesti rumempi.

Jatkettiin Osloon, jossa oltiin puolen päivän aikaan. Tultiin suoraan parkkiin Sjolyst Marinaan kulkematta lähtöruudun kautta, mikä on suurkaupungissa saavutus. Sataman matkaparkki on auki enää tämän viikon. Karu asfalttikenttä, sähkö kuuluu, vessat ja suihkut parakeissa, 30€, hinta yläkanttiin. Sijainti on loistava: 2 km Vigelandin puistosta, 5 km keskustasta. 

Luvattiin sadetta, mutta lähdettiin silti pyörillä keskustaan, koska ei olla sokerista. Vigelandin patsaspuisto päätettiin suosista siirtää huomisaamuun, koska silloin aurinko paistaa. Jos Forecaan on uskominen. Pyöräiltiin rantoja pitkin keskustaan ohi pienvenesataman, isomman sataman ja uuden Aker Bryggen alueen aina Oopperatalolle asti. Olin nähnyt kuvia netissä ja halusin ehdottomasti kävellä oopperatalon katolla, kun se kerrankin oli mahdollista. Valtava valkoinen marmorirakennus oli upea ulkoa ja sisältä. Ehdittiin kävellä katolla onneksi ennen sadetta, koska sateella olisi taatusti tarvittu samanlaiset ketjut kuin eilen Kjeragbolttenille mennessä. Sen verran liukkaan oloista oli marmori.

Keskustassa jätettiin pyörät parkkiin ja käveltiin kävelykatu Karl Johans gate päästä päähän ja vähän poikittainkin. Viihtyisä katu, hyvinvoivat kukkaistutukset vielä näin syyskuussa, tien päässä kuninkaan linna. Ei nyt viitsitty mennä moikkaamaan, ehkä ensi kerralla. Kauppoja vieri vieressä: Lindex, Kappahl, HM, Cubus, Tiger... Ja järkyttävän monta Dressmannia. Ketjut on päivän sana.

Mekin mentiin ketjuhuumaan mukaan, koska Petri halusi syömään Burger Kingiin. Ensimmäinen pikaruokapaikka tällä reissulla. Osattiin tilata ja maksaa suuren maailman malliin näytöiltä ihan itse (kun olin kerran Pirkkalassa harjoitellut). Ja hakeakin kassalta, kun oma numero tuli näytölle. Montakohan työpaikkaa lähtee nuorilta kun ihmiset pohtivat koneen edessä ihan yksinään epätoivoisina mitä tilaisivat eikä enää siinä ”tyhjänpanttina” seisovan kassahenkilön edessä? Toisaalta vähän surullista.

Mahat täynnä lähdettiin sateen sekaan, josta ei sitten loppua tullut. Sateenvarjot oli mukana, mutta koska tuulikin nousi, ei niistä juuri apua ollut. Piti päästä sisään mutta minne? Mentiin tapojemme vastaisesti kauppakeskukseen. Neljä kerrosta ylös, yksi valokuva, neljä kerrosta alas ja ulos. Ei paljon jää lapselle kertomista. 

Otettiin sitten pyörät parkista ja kertakäyttösadeviitat päälle. Taas kerran tuli todistettua, että ne on kyllä yhtä tyhjän kanssa pyöräillessä. Suojaa hartiat ja yläosan selästä, todella iso apu. Lupasin itselleni läpi vesilammikoiden ajaessa, että ilman vaelluskenkiä en lähde enää koskaan Norjassa ulos autosta. Silmälasitkin piti heittää etukoriin kesken ajon, kun ei nähnyt enää mitään. Siitä huolimatta otin yhden kuvan, kun pyöräiltiin läpi trendikkään, uuden Aker Bryggen ostos-illanvietto-asuinalueen. Paremmalla säällä varmasti kiva paikka Autolle tullessa oltiin hivenen märkiä. 

Illalla sade hellitti. Irroitettiin otteet lehdistä ja puhelimista ja tehtiin pieni iltakävely satamassa ja lähikortteleissa. Yksi talo oli melkein kuin linna. Olin näkevinäni prinsessan yläkerran ikkunassa, en tiedä näkyykö kuvassa? Kotimatkalla poikettiin vielä Coopiin ostamaan lisää voita ja katkarapusalaattia rapujuhliin. Jääkaappi alkaa taas täyttyä uhkaavasti. Vielä kun Mister Knorr tarjosi iltapalaksi tomaattikeittoa, voi kohta vetäytyä yöpuulle. 

Pakko sanoa että vaikka yleensä suurkaupungeista tykkäänkin, niin Oslo ei ihan hirveästi ole sykähdyttänyt. Petrin osuva arvio oli ”siisti ja asiallinen”. Vika on ehkä juuri siinä. Lempikaupunkini Bangkok ei ole noista kumpaakaan. Toivotaan että huominen aamupäivä vielä nostaa Oslon osakkeita. Muuten huomenna on luvassa kovaa ajoa Ruotsin läpi Kapellskäriin. Lautta kohti Naantalia lähtee 21.30 ja siinä pitäisi olla mukana. Vaikea vielä ymmärtää, että tämä reissu on kohta taputeltu.