Drinkki kattojen yllä

Bangkok jakaa mielipiteet, vähän niin kuin Intia. Monen mielestä niissä on ihan liikaa kaikkea. Minä rakastan molempia. Onhan täällä paljon ihmisiä, autoja, mopoja, ruuhkia ja hajuja yhdistettynä järkyttävään kuumuuteen ja kosteuteen, mutta... Jollain lailla tämä suurkaupunki on ihanan rento ja täällä on jokaiselle jotakin. Voi mennä metrolla iltapuvussa tai reissuhameessa, hypätä jokiveneeseen tai taksiin, syödä fine dining paikoissa tai katukeittiössä, majoittua 5 tähden hotellissa tai muutaman euron hostellissa. Tai voi ottaa palan sieltä ja toisen täältä.

Jos joku pitää keksiä mikä ärsyttää, niin kännyköiden ylivalta. Jaksan vaan aina ihmetellä... Siihen olen jo tottunut että puhelin on kädessä kahvilassa, puistonpenkillä, metrossa ja hierojan kädessa ja hierottavalla hierontatuolissa, mutta että kävellessäkin pitää koko ajan räplätä puhelinta. ”Mikä sun ikäsillä on, että jos te lähetätte viestiä, niin kaikki muu toiminta pysähtyy?” kysyi Nuppu muutama viikko sitten. Voin kuule Nuppu sanoa, että ei koske pelkästään keski-ikäisiä suomalaisnaisia. Kyllä täällä Bangkokissakin vaikeuttaa huomattavasti etenemistä se, että ensin mennään vauhdilla ohi ja hetken päästä pysähdytään kuin seinään. Oli ikää sitten 15 tai 55. Kaikki vaan ei pysty lykkäämään ostoskärryjä, tekemään ostoksia, vastailemaan äidin kysymyksiin ja viestittelemään kavereille yhtäaikaa. Ugh, olen puhunut.

Lauantai alkoi sillä, että hyppäsin aamulla ilmajunaan ja suuntasin Chatuchakin markkoinoille. Sain lipun automaatista ilman jonotusta ja neuvoin asiantuntijana toista turistia. Eilen lipunmyyntiin oli koko iltapäivän ihan järkyttävät jonot. Huomasin sen, kun oikaisin aseman ohi ylikulkusiltaa pitkin hostelliini. Täällä oppii käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja, joilla välttää kahdeksan kaistaisen tien ylityksen suojatietä pitkin.

Chatuchakin markkinat on Thaimaan suurimmat. Myyntipaikkoja on 8000, tosin markkinoiden omien sivujen mukaan 15000.  Viikonloppuisin kävijöitä on 200000 per päivä. Niistä turisteja 30%. Voiko pitää paikkaansa?? Minun lisäkseni siis 59999 turistia päivässä. Aamulla puoli yhdeksän oli vielä onneksi tosi rauhallista. Portilla sai kartan käteensä, mikä helpottaa shoppailijoiden suunnistamista. Valitsin osaston koristeet, tekokukat ja lemmikit. Kiersin alueesta korkeintaan 10%. Myyntikojut ovat katon alla, mikä on siinä mielessä hyvä, että se suojaa auringolta. Tosin eipä sitten ilmakaan vaihdu. Voi tulla melko kuuma päiväsaikaan.

Osa myyjistä vasta viritteli aamusta kojujaan, mikä ei haitannut yhtään, koska en olisi kuitenkaan mitään ostanut. Ostettavaa kyllä oli: astioita, koriste-esineitä, tekokukkia, laukkuja, passien kansia, antiikkia, rekisterikilpiä, kankaita, kenkiä, vaatteita, huiveja ym. Ja lemmikkieläintarvikkeita. Kyllä olisi naapurinpojille ollut viihdykettä. Pahoitteluni rakkaat Manu, Niilo, Veikko & Väinö: ei mahdu reppuun, muuten olisin tuonut jotain kivaa teille. Kaiken tavaramäärän keskellä soi sulassa sovussa Modern talking, Lady Gaga ja vähän hartaammat sävelet.

Myyntikojujen välissä oli räikeitä ”Massage”-kylttejä ja useita hierontapaikkoja. Päätin ostaa sentään jotain eli tunnin jalka- ja hartiahieronnan. Löysin paikan, joka täytti tiukat vaatimukseni eli hierojien keski-ikä oli yli 40, kukaan sisäänheittäjistä ”ei ollut puhelimella” ja paikassa oli ilmastointi (eli siis myös seinät). Hieroja oli mies, mikä on täällä harvinaista. Oikein ammattitaitoinen herrasmies pikeepaidassaan. Tunnin hieronta alle 7€. Muutama mustelma perinteisesti samaan hintaan.

Iltapäivällä tuli ikävä kanavaveneitä, joten piti tehdä ”risteily”. Eli 11 pysäkin väliä yhteen suuntaan, pois veneestä ja seuraavalla takaisin. Pääsin vastuulliselle paikalle eli juuri penkkini kohdalla oli narulenkki, josta piti vetää veneen päästyä vauhtiin. Näin sai muovisen suojareunuksen nousemaan. Ilman sitä koko venekunta olisi kastunut. Laiturin kohdalla piti muistaa päästää irti, että ihmiset pääsivät kiipeämään laidan yli pois veneestä ja uudet veneeseen. Selvisin ainakin omasta mielestäni loistavasti.

Koska tänään ei satanut tummista pilvistä huolimatta, niin patikoin auringonlaskua katsomaan Marriot hotellin Octave roof top baariin. Bangkokissahan TÄYTYY käydä jossain kattobaarissa. Siitä huolimatta, että yritän välttää tätä ”täytyy-osastoa”. Valitsin Octaven hyvien arvostelujen, sijainnin ja happy hourin perusteella. Koska se ei ollut ihan ykkösluokkaa korkeudessaan, niin arvelin että sisään mahtuu ilman varausta. Ja mahtuihan sinne. Pystypaikalle tosin, mutta juuri siitähän oli parhaat näkymät yli Bangkokin. WOW! Drinkki maksoi Happy hour-hintaan 230 THB eli 6,20€. Sanoisin että ei paha, ei todellakaan. Ei siinä drinkissä ihan hirveästi prosentteja ollut, mutta ehkä se on vaan parempi, jos baari sijaitsee 49. kerroksessa. Erittäin lämmin suositus paikalle.

Kävelin vielä viimeisen illan kunniaksi Terminal 21 ostoskeskukseen syömään. Koska pelkäsin, etten jaksaisi jälkiruokaa, päätin syödä sen ensin. Kun on näin iso tyttö, niin niinkin voi tehdä. Jaksoin silti myös pääruuan eli korealaista possua. Nyt jaksaa heittää tavarat reppuun ja katsella ehkä vielä hetken ikkunasta suurkaupungin sykettä. Kyyti kohti lentoasemaa lähtee heti aamusta klo 6.30. Siem Reap, Kambodza - täältä tullaan!