Parempi överit kuin vajarit

Bangkokissa moni nähtävyys aukeaa tuntia tai puolta tuntia ennen kuin virallisesti ilmoitetaan. Niinpä menin Wat Saketin temppelikukkulalle jo kahdeksalta, vaikka sen piti yhdeksältä aueta. Ja kahdeksaltahan se aukesi. Sain paikan melkein itselleni. Ja mikä paikka! Ehkä tähän astisista vaikuttavin täällä näkemäni. Tai itse asiassa Wat Saket on kai temppeli keinotekoisen kukkulan juurella ja kukkulan huipulla on chedi eli kultainen ”tötterö”. Jokin temppeli sekin. Ylös johti 318 porrasta, jotka kiersivät rakennelmaa. Matkalla oli ihanaa vehreyttä, alttareita, isoja kelloja rivissä ja kultaisia buddhia. 

Viimeisen temppelin katolla oli näköalatasanne, jonka keskellä se kultainen tötterö kiilsi. Niin oli korkea, ettei mistään kulmasta kokonaan kuvaan mahtunut (eli 58 metriä). Ihmiset kävelivät rakennelman ympäri kädessään joku oranssia kangasta sisältävä paketti, joita myytiin vieressä olevassa kojussa? Katolla oli myös roikkumassa ketjussa hopeisia lehtiä, johon oli kirjoitettu jotain. Vähän niin kuin kristittyjen esirukouspyyntöjä. Ylhäällä kävi mukavasti tuuli ja sieltä oli upeat maisemat yli Bangkokin. Istuin pitkäksi aikaa ihmettelemään kuinka ihana on maailma.

Wat Saketista huumaantuneena innostuin tekemään vielä kävelylenkin, koska ei satanutkaan. Sääennusteen mukaan täällä siis sataa, mutta pisaraakaan ei ole näkynyt. Tosin ilmankosteus on ainakin 100%. Jos se on mahdollista. Kävelin pikkukujia paikallisten taka- ja etupihoilla. Yksi mummo kysyi hyvällä englannilla mistä olen tullut ja tiesi heti, että Suomi on pohjois-Euroopassa. Pysäytti myös yhdellä kädenheilautuksella kolmikaistaisen tien liikenteen, kun ihmettelin miten pääsisi yli. ”Follow me” sanoi mummo ja niin mentiin.

Muuton kunniaksi yhteenvetona ensimmäisestä hotellistani Thanabhumista voi sanoa, että tosi kiva. Kävelymatka vanhan kaupungin nähtävyyksiin, Khao San roadille ja ruokapaikkoihin. Mukavasti keskellä paikallisasutusta. Viihtyisä huone. Suihkusta tuli lämmintä vettä. Ystävällinen mutta ei tyrkyttävä palvelu. Ilmainen ”aamupala” koko päivän ja pullovettä niin paljon kuin jaksoi juoda. Eli todella paljon. Ja mikä parasta: ei siivottu, ellei sitä pyytänyt ja minä en pyytänyt. Mitä sitä nyt yksi ihminen kolmessa päivässä sotkee? Ja miksei sitä voi kolmea päivää käyttää samaa pyyhettä tai nukkua samoissa lakanoissa? Kotona menee kolme kuukauttakin kevyesti 😂  Tällaisen luksuksen sai 1000 THB yö eli 26€. Ja sitten seuraavaan kohteeseen Sukhumvitin kaupunginosaan.

Muutin yhdistämällä kävelyä, jokivenettä ja ilmajunaa (BTS). Bangkokissa on sekä maan alla kulkeva metro että palkkien päällä katujen yläpuolella kulkeva ilmajuna. Junaan ostetaan lippu automaatista, johon käy vain kolikot. Asemalla on myös ”Ticket office”, mutta sieltä ei suinkaan saa ostettua kertalippja kuten nimestä voisi kuvitella. Siellä voi vaihtaa setelit kolikoiksi. Niin tietysti. Uudesta automaatista valitaan mille asemalle haluaa mennä ja vanhasta matkan hinta, kun on asema tiedossa, syötetään kolikot ja tuloksena on kiva kortti. Uuden automaatin muovista korttia vilauttamalla pääsee portista sisään ja ulostullessa laite nielee kortin. Vanha pahvinen pitää heti änkeä laitteen uumeniin. Siinä siis pikakurssi Bangkokin ilmajunaan. Helppoa kuin heinänteko. Etenkin kun katsoin youtubesta videon etukäteen. Ainoa ongelma oli hahmottaa mihin suuntaan lähteä asemalta, joten lähdin tietysti juuri väärään suuntaan. Uloskäyntejä oli 6. No, kävelyhän on kivaa.

Suk18 on majapaikkana seuraavat kolme yötä. Boutique hostelli trenditietoisille - ja minulle. Respan nuori tyttö toisteli kymmeniä kertoja ”Oh, you are alone! Oh you are brave! Did you book erything yourself? Oh you are so brave!” Ja lopulta sanoi ujosti, että ”voinko kysyä ikääsi”. ”No way 52!” Kyllä täällä asiakaspalvelu osataan. Tällaisesta suitsutuksesta maksaa sen 29€ yö. Oma pieni huone on todella söpö, pelkistetysti sisustettu: sänky ja tuoli, ei esim. vaatekaappia tai muuta turhaa kuten vessaa. Vessa ja suihkut on yhteiskäytössä käytävällä, siistit. Katolla on todella mukavan näköinen terassi. Supernopea 5G netti (mitä se sitten tarkoittaakin).

Tänään oli vuorossa reissun ensimmäinen ja tällä tietoa viimeinen ravintolavaraus eli iltapäivätee hotelli Intercontinentalin Balcony Loungessa. Olen ehkä 20 vuotta haaveillut, että joskus vielä juon englantilaisen kello viiden teen kymmenine herkkuineen. Joka kerta on mennyt nuukuus kukkaroon: en vaan pysty maksamaan 50-70€ teestä ja coctailpaloista, vaikka sitten kuinka hyviä olisivatkin. Mutta - Bangkok korjasi tilanteen. Balcony Loungen High tea maksoi tarjoilupalkkioineen 17€ (tosin saman verran meni eilen koko päivänä). Menin hostellilta vartissa BTS:llä Balcony Loungeen ja sain eteeni kolmikerroksisen tarjottimen herkkuja. 6 suolaista ja 8 makeaa. Tarkistin määrän kuvasta. Parempi överit kuin vajarit. Uskokaa tai älkää: söin melkein kaikki. Kaikkia maistoin, kun niin on äiti opettanut. Ja etenkin kun edelleen pakotan Nupun maistamaan tomaattia, on itse oltava esimerkkinä. Kolmea makeaa leivosta en ihan loppuun jaksanut. Hieno kokemus, yhden haaveen täyttymys. Kannatti.

Illalla kävin tutustumassa napurustoon. Mielenkiintoinen sekoitus: upeita huoneistohotelleja, vanhoja kerrostaloja, katukeittiöitä ja pihvipaikkoja sekä baareja ja hietontapaikkoja. Osuin perinteiselle tyttökadulle, jossa 15-vuotiaalta näyttävät minihameiset hyvinmeikatut tytöt istuivat kohtalaisen apaattisina baarijakkaroillaan. Ehkä ne ei vaan heränneet, kiska en kuulu kohderyhmään. Hierontapaikoilla on nimiä kuten ”Paradise massage” ja ”Love holiday massage”, joka kertonee hieronnan sisällöstä kaiken. Oli myös ihan perinteisiä ”foot massage” paikkoja. Ajattelin huomenna mennä, jos löydän jonkun paikan missä hierojien keski-ikä on yli 20 ja edes yksi ottaa katsekontaktia, eikä ”ole puhelimella”. 

Illan päätteeksi pyörähdin vielä syömässä Terminal 21 ostoskeskuksen ravintolakeskittymässä, Pier 21 food courtissa. Ei sillä että nälkä olisi ollut. Bongasin tämän jostain blogista ja hyvä niin. Food courtissa on yhteispöydät ja kymmeniä erilaisia ruokakojuja: thairuokaa, intialaista, kiinalaista, sushia, keittoja, possua, kanaa... Erikseen vielä juomat (vesi- ja mehulinjalla mennään) ja muutama jälkiruokakoju. Ensin etsitään kassa, ladataan rahaa korttiin,  tilataan ja haetaan ruuat & juomat, jokainen paikka vinguttaa kortilta annoksen hinnan. Näppärää! Söin korealaista possua, joka oli järisyttävän hyvää! Myös hinta oli järisyttävä eli 35 THB eli alle euron. Ei ymmärrä...