Suuntasin luovaa reittiä kohti MBK ostoskeskusta, erittäin luovaa itseasiassa a la ”yritys ja erehdys”. Pääkaduilla oli todella rauhallista sunnuntai aamuna. Mietin nukkuvatko kaikki. Ei tietenkään. Kun menin syrjemmälle paikallisten pariin, niin siellä oli täysi meno päällä: toreilta haettiin ruokaa, katuruokakojut paistoivat vartaita ja kattiloissa kiehui soppa, mopot päristivät mennen tullen. Pyörähdin myös yhdessä puistossa, joka muistutti siitä, että täällä on kyllä henkilönpalvonta huipussaan. Taas yksi kuninkaan kuva valtavassa paadessa ja koristeet ympärillä. Uusi kuningas näyttää kaikissa kuvissa jotenkin surulliselta ja hukassaolevalta. Ehkä se ei haluaisi olla kuningas? Siltä tuskin kukaan kysyi. Hirveä kohtalo.
Kun pääsim MBK Centeriin, olin hiestä märkä eikä kauppakeskus ollut vielä auki. Vieressä oli himoitsemani Scala Cinema. Yhden salin 1967 rakennettu elokuvateatteri. Teatteri on hiljattain entisöity retrotyyliin. Huomasin ilmoitustaululta, että 9:45 alkoi uusi Robin Hood, joten ei kun lippua ostamaan. Lippu maksoi 2€. Lippu valittiin isolta paperiselta kartalta, myyjä rastitti minulle penkin Q2, antoi paperisen lipun, johon kirjoitti käsin paikan. Mihin sitä koneita tarvitaan, kun on ihminenkin keksitty? Teatterin ovella oli kaksi miestä, joista toinen lähti saattamaan minua paikalleni ja näytti valoa taskulampulla. Tätä kutsun palveluksi. Paikkoja salissa oli ainakin 500, meitä oli 20.
Hiki kyllä laski teatterissa nopeasti, koska siellä oli kylmä kuin jääkaapissa. Tai pikemminkin pakastimessa. Etenkin alussa kun nousin seisomaan ja kunnioittamaan kuningasta, tuuli mukavasti mekon alle. Musiikki oli videossa sama kuin edellisellä kerralla, mutta tämä oli muuten tylsempi, koska lapsuudenkuvat ja sotasankarijutut puuttui. Itse leffa oli ihan katsottava, mutta viikon päästä ei muista käyneensä. Liikaa tapettiin (ehkä tuhat?) ja Robin Hood oli liian sliipattu minun makuuni. Hieno oli silti kokea Scala Cinema.
Leffan jälkeen piipahdin vihdoin MBK:ssa. Ei olisi pitänyt. Aivan hirveä! Kun tuli yksistä liukuportaista sisään, ei mistään läheltä päässyt ulos. Piti kiertää ”Section A” ja sitten ”B” ja mitä vielä. Melkein iski paniikki. Heti kun näin jossain aurinkoa, lähdin ulos. Huh huh. Saman risteyksen toisella puolella on Siam Discovery ja pari muuta Siam-alkuista ostoskeskusta. Ne on vähän fiinimpiä kuin MBK. Kävin ottamassa pari kuvaa. Kaksi minuuttia riitti sitä lajia. Menin kahville ja ilmajunalla äkkiä pois. Olin ylpeä itsestäni, kun pääsin hengissä pois ja osasin niin näppärästi ostaa lipun automaatista.
Lounaan söin jostain blogista bongaamassani åPrachak Roasted Duckissa. Meinasi jäädä syömättä, koska paikan sisääntulo oli niin näkymätön, että menin jo kerran ohi. Olipa kokemus! Minut ohjattiin tupaten täyteen, ahtaaseen putkimaiseen huoneeseen muovijakkaralle japanilais-thaimaalaisen pariskunnan kaveriksi. Pariskunta osoittautuikin oikein mukavaksi ja hyödylliseksi lounasseuraksi. Puhuttiin pankkiriisit, lähimaksut, Suomen talvi, Amerikan route 66 ja Ranskan Macron. Eli melkein kaikki. Lisäksi kertoivat mitä kannattaa tilata ja miten lisämaustaa pöydän lukuisista sörsseleistä. Otin paahdettua ankkaa ja riisiä, paikan nimikkoannos. Järkyttävän hyvää!!! Hintaa 1,70€, maassa jossa Starbucksin kahvi maksaa 3,50€.
Illaksi olin ostanut lipun Calypso Cabareehen. Joskus Phuketissa tuli nähtyä aika karmea hotelliversio ladyboyshowsta, joten nyt odotin enemmän. Calypso Cabaree ei pyri olemaan mikään friikkishow, vaan hsluaa korostaa ihmisen monimuotoisuutta niin eri kulttuurien kuin sukupuolien suhteen ja edistää suvaitsevaisuutta. Sopii omaan ajatusmaailmaani. Showssa esiintyvät naiset ovat kaikki transsukupuolisia ja syntyneet pojiksi. Calypso Cabaret oli Chao Praya joen rannalla, Asiatiquen huvialueella, jossa oli kymmeniä ellei satoja ravintoloita, jos jonkilaista kauppaa ja kojua, maailmanpyörä, karuselli ym. Asiatiqueen menin ilmaisella lautalla lähisatamasta.
Väkeä oli kiitettävästi, mutta onneksi aluekin oli iso, joten MBK-ahdistusta ei tullut. Ravintoloiden hinnat oli pilvissä kuten arvata saattaa. Päädyin ostamaan Turkin pojilta kebabin. Joka reissussa pitää yksi kebabbi saada. Myyjä kysyi ensin moneen kertaan mitä kastikkeita haluan ja vastasin, kahteen kertaan. Laittoi sitten kuitenkin kaikki majoneesista lähtien. Lyhyt muisti. Tai ehkä se vaan tiesi paremmin, koska ”kebab” oli erinomainen. Lainausmerkit siitä, etten itse käyttäisi nimeä kebab, vaan kanapaniini. Myyjän apupoika sanoa täräytti yhtäkkiä, että olen varmasti opettaja. Sanoin että en ole, mutta näytin kuulemma opettsjslta. Nauratti koska Nuppu sanoo usein, että näytän kuvisopelta. En huomannut kysyä mikä opettaja minä sen nuoren miehen mielestä olin. Ehkä rehtori?
Show alkoi 19.30, mutta menin hyvissä ajoin sisään hyvästä syystä. Lippuun kuului yksi ilmainen drinkki ja olin jostain lukenut, että jos tulee liian myöhään, ei saa drinkkiä ollenkaan. Aivan hirveää! Sitä riskiä en ottanut. Tilasin heti GT:n. Sain todella paraatipaikan salista. Olin laittanut viestiä Calypson toimistoon, että ”olen matkustanut yksin kolme viikkoa, haluan päättää reissuni upeaan kokemukseen ja olen lukenut showstanne niin paljon hyvää” ym. ym. diipadaapaa. Kannatti.
Show oli yllättävän hyvä. Reilu tunti meni nopeasti. Hyviä tanssijoita kaikki ja lauloivat onneksi playbackina, joten ei tarvinnut sitä puolta jännittää. Etenkin bollywood-teema toimi, samoin joku korealainen tanssi, joka oli todella koskettava, vaikka en ymmärtänyt sanaakaan. Johtuikohan siitä ihanan kimeästä ja venyvästä nuotista?
Innostuin showsta niin, että kävelin kotiin. Ostin lähikaupasta jättisuuren muffinssin ja nyt on sänky täynnä murusia. Huomenna taas muutan, johan tässä tuli oltuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti