Pientä mutkaa matkaan

Päätin ottaa vähän kulttuuria reissun viimeiseen päivään ja käydä läheisessä Jim Thompsonin kotimuseossa. Thompsonin oli ”amerikkalainen arkkitehti ja liikemies, joka elvytti Thaimaan häviämässä olleen silkkikäsityöperinteen 1950-luvulla”. Hän yhdisti kuusi perinteistä thaimaalaista puutaloa ja suunnitteli niistä itselleen kodin, joka on nyt siis museona. Kiinnostusta herraan lisäsi se, että hän katosi mystisesti 1967 Malesiassa, eikä hänestä kuultu sen koommin. Oli kylässä kaverillaan, lähti aamukävelylle (tai roskia viemään) ja loppu on historiaa. Museo sijaitsi Bangkokin keskustaa halkovan kanavan varrella. Kiva kävelyreitti, kun muisti varoa roiskeita. 

Itse museossa oli upea puutarha, tummasta puusta tehty päätalo, talonmiehen ja huushollerskan asunnot ja vierasmaja. Sisälle pääsi vain opastetulla kierroksella eikä siellä saanut kuvata. Harmi, oli niin kaunista että olisin suonut teillekin. Tyypillisissä thaimaalaisissa taloissa ei ole ruokasalia (ruoka syödään lattialla) eikä vessaa, joka on aina eri rakennuksessa. Jimillä oli molemmat. 

Kesken museokierroksen tuli kännykkään viesti, että illan Finnairin lento on peruttu! Samapa tuo, lähinnä nauratti. Halpalentoyhtiöiden kanssa kun ei ole ollut mitään ongelmaa... Lomahan pidentyi, joten päätin nauttia tappiin saakka ja odotella viestiä korvaavasta lennosta. Sen verran tutustuin peruutusehtoihin, että EU:n ulkopuolisista kaukolennoista saisi 600€ kertakorvauksen, jos lento perutaan ja korvaava lento on perillä yli 2 tuntia alkuperäistä myöhemmin. Sehän on enemmän kuin meno-paluun hinta! Ja Bangkokin päiväbudjetti x 30. Nyt vaan shoppailemaan kuten Nina kehotti.

Lähdinkin oikopäätä ilmajunalla Terminal 21 ostoskeskukseen, jonka naapurissa SUK18 hostellissa asuin. Voisin painon puolesta ostaa vielä 23 kiloa tavaraa, koska ruumalaukku kuuluu lippuun. Matkalaukkuakaan ei tarvitsisi ostaa. Maailman parhaan Ospray-reppuni saa ”matkalaukuksi” peittämällä kantohihnat vetoketjullisen suojuksen taakse - näppärää. Ongelma on se, etten vaan pysty menemään kauppaan. En Suomessa enkä etenkään reissussa. Ainahan ihminen voi kehittyä, mutta huonolta näyttää. Asennevamma.

Kävin lataamassa 100 bahtia 6. kerroksen ruokamaailman korttiin, jonka olin visusti pitänyt tallessa. Ostin korean possua riisillä ja kansallisannoksen mango sticky rice, yhteensä 70 THB eli 1,90€. Maku korvasi ulkonäön. Suomessa voi tulla ikävä näitä hintoja. Ja etenkin näitä ruokia. Kortin palauttamalla olisi saanut loput rahat pois (0,80€), mutta päätin jättää kortin kirjanmerkiksi. Eli olen minä jotain ostanut.

Kun ei ollut kiire minnekään, päätin kävellä kotiin. Tein mielenkiintoisen reittivalinnan ja tulin kanavan betonipäällystetty polkua pitkin hostellia kohti. Kunnes polku yhtäkkiä loppui puoli metriä korkeaan betoniaitaan, jonka takana oli jonkun koti. Olin kääntymässä takaisin, kun yksi pappa hymyili ja huitoi, että jatka vaan. Epäröin hetken, mutta pappa vaan huitoi että ”mene, mene”. Minähän menin. Ensin jonkun eteiseen, sitten vessan ohi pihaan ja siitä talojen (majojen?) välistä polkua eteenpäin. Kohta huomasin olevani ratakiskoilla. No, ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin. Pari koiraa jolkotteli vastaan. Eikä junaakaan onneksi tullut. Hyvinhän se meni.

Extempore hyödynsin myös ”happy hour” jalkahieronnan. Pelästyin ensin hierontatuoliin istuessa, että mikä ruumis tuolien takana makaa. Mutta sehän olikin yksi työntekijä lepäämässä. Lopetin sen päiväunet lyhyeen. Hierojani heitti sen pihalle, se kun alkoi jutella liikaa eväitään maksutiskillä syövän kassaneidin kanssa. Hyvät ja napakat oli otteet hierojalla asiassa kuin asiassa.

Vielä neljään mennessä ei ollut tullut Finnairilta mitään tietoa korvaavasta lennosta, mutta löysin yllätykseni puhelimeni appista tiedon, että lennän Lontoon kautta. ”Esihaukuin” siinä jo viestillä Finnairin tiedottamisen. Ja odottakaas vaan, kun pääset kotiin reklamoimaan! 600€ ei riitä mihinkään! Ensimmäiselle lentopätkälle Bangkok-Lontoo ei voinut tehdä lähtöselvitystä sitten millään, eikä Finski antanut mitään ohjeita. Jäljitin netistä, että TG910 on Thai Airwaysin tunnus, menin niiden nettisivuille ja sain kuin sainkin puhelimeeni boarding passin. En ole ennen sillä lentoyhtiöllä lentänytkään, joten tulee sekin kokeiltua. Lento lähtee tunnin myöhemmin kuin Finskin piti eli 00:15. Reilut 13 tuntia Lontooseen, 4 tunnin vaihto ja Finskillä kotiin. Helsingissä klo 15.15. Vuorokausi tulee matkustusaikaa täyteen, kun laskee vielä junan kotiin päin. No, nuorena jaksaa :)

Illalla kävin vielä kerran syömässä paikallisen nuorison kanssa Pa Aor kuppilassa. Otin ”little bit spicy tom yam mereneläväsoppaa”. Näin lyhyesti sanottuna. WOW! Oli kyllä vähän enemmän kuin ”little bit spicy”, mutta ihan mielettömän makuista. Siihen vielä lättykärrystä banaanilätty päälle, niin ei voi todeta muuta kuin, että loistava päätös loistaville Bangkokin ruokahetkille.

Nyt on tavarat repussa. 7 kg ei tee enää tiukkaakaan. Kohta kävelen tästä muutaman minuutin juna-asemalle ja lentokenttäjunalla kentälle. Koti kutsuu pienen kiepin kautta. Hyvältä tuntuu. Heippa Bangkok! Me näemme vielä.