Hong Kong ja huutavat mummot

Päätin viimeisenä aamuna kävellä joelta poispäin, siis sisämaahan. Huomasi heti, että sinne suuntaan kaupunki laajenee. Paikallisasutuksen sekaan oli rakenteilla useita 4-5 kerroksisia rakennuksia. Hotelleja? Ostoskeskuksia? Löysin kännykkäkauppoja, kauneushoitoloita, kampaamoja ja rättikauppoja. Katsastin myös ruoakaupan valikoimaa ja Tarjalle tiedoksi, että ei ole Nescafe Goldia täälläkään. Keksejä on kyllä sataa sorttia, samoin vauvojen kosteuspyyhkeitä. Osuin myös paikallisten markkinoille, joista ei todellakaan väriä puuttunut.

Löysin ihanan paikallisen ruokapaikan, jossa virkistin itseäni passionhedelmämehulla. Sain ihan kuninkaallista palvelua. Puhelimen soittolistasta valittiin heti tunnelmaan sopivaa musiikkia ja pahoiteltiin, että on niin kuuma. Mies kertoi, että nyt poikkeuksellisen kuuma ollakseen ”cold season”. Juu, 34 astetta. Tähän kuumuuteen kun yhdistää vaihdevuodet niin... Kerroin että Suomessa voi olla saman verran miinusta. Ihmetteli että mistä saamme niin paljon vaatetta. Ehkä se ei ole suurin ongelma kuitenkaan... Kun otin puhelimen esiin kuvatakseni ruokalistaa, mies sanoi heti että hänellä on puhelimessa wifi ja voi jakaa sen. Ei tarvetta. Toivotettiin tervetulleeksi uudestaan illalla, jolloin on myös kylmää olutta hintaan 50 senttiä. Mies oli niin innoissaan, että en raaskinnut sanoa lähteväni illalla.

Siem Reapissa olisi ollut paljon retkiä myyviä pikkuputiikkeja. Tuktukit ja retkibussit kierrättivät paitsi Angkor Watissa myös markkinoilla, maaseudulla, ruokakierroksilla ym. Innokkaasti kaupattiin myös parin päivän Balin matkoja. Se on nähty, joten ei napannut. Siinä mielessä olen huono turisti, että en näitä käytä oikein missään. Toisaalta pyrin yöpymään ja ruokailemaan pienissä, paikallisten ylläpitämissä paikoissa enkä isoissa ketjuissa. Onhan sekin jotain.

Tsekkasin itseni ulos klo 12. Tasan. Uikkarit oli vielä märät, joten menin altaalle lukemaan ja kuivittelemaan niitä. Kenkäpuseron olin kuivatellut aamulenkin jäljiltä laittamalla sen roikkumaan henkariin pylvässängyn poikkipienaan ja vieressä olevan ilmastointilaitteen täydelle puhallukselle. Pestyt pikkarit kuivatin hiustenkuivaajalla. Olen hionut rutiinit lähes töydellisiksi.

Maksaminen oli Lavender hotellissa operaatio. Kortti saatiin vihdoin toimimaan, kun ehdotin että voinko kokeilla näppäillä PIN-koodia. Tosiaan! Yrittävät yhdistää maksulaitteeseen jotain härpäkettä, jonka näytölle olisi voinut antaa nimikirjoituksen. Toimihan se, kun uskoivat vaan asiakasta. Korttitositteen lisäksi tehtiin vielä käsin kirjoitettu kuitti useampana kappaleena, johon tietysti asiankuuluvat leimat. Leimat on täällä kova sana.

Lounaalla laitoin elämän risaiseksi ja tilasin ruuan (inkiväärikalaa) lisäksi sekä jälkkärin että lasin punaviiniä. Eka viini tällä reissulla. Lasi viiniä maksoi 3$. Ihan juotavaa kunhan ensin lämpisi. En ymmärrä jääkaappikylmänä tarjottua punkkua. Kuten en lämmintä valkkariakaan. Hätä tila on tietysti erikseen. Olen mielenkiinnosta laittanut ylös kuluja tämän reissun ajan, siis muunkin kuin alkoholin. Siem Reapissa meni 26€ viisumiin, 32€ Angkor Watin pääsylippuun ja muuhun keskimäärin 13€ per päivä. Tuo muu on siis syömiset, juomiset, leffaliput, pyykki ja pyörävuokra. Enemmänkin olisi tietysti saanut menemään, mutta ei tähänkään ole pihistellä tarvinnut. Edullista on.

Lentokentälle menin hienosti hiukset hulmuten, mustalla satiinisohvalla istuen. Ja nyt ei kuskilla ollut huonoista hampaista tietoakaan. Päinvastoin, oli sellainen namupala, että annoin kaikki Kambodzan rielit pojalle tipiksi. Kentällä ensimmäisen kerran tarkistettiin käsimatkatavaran koko ja lätkäistiin ”cabin approved” tarra reppuun. Alle puolessa tunnissa passi- ja turvatarkastukset ja Costa Coffeeseen kahville. Ksikki toimi kuin junan vessa. Halpalentoyhtiö HKexpressillä on tiukka linja, että mitään omia syötäviä tai juotavia ei saa viedä koneeseen. Ei siis edes omaa vesipulloa kassissa. Monihan siitä ja monesta muusta mm. ruumaan menevien tavaroiden hinnoittelusta netissä valittaa, mutta hei haloo! Juuri siksihän ne on halpalentoyhtiöitä. Jos niillä olisi samat palvelut kuin Singapore Airlinesilla, niin ei kai ne liputkaan maksaisi enää neljäsosaa niiden lipuista vai? Sitä saa, mistä maksaa. Minä olin ainakin tyytyväinen: uusi kone, ystävällinen henkilökunta ja kone vartin etuajassa.

Hong Kongissa oli iltakymmenen aikaan. Koneesta ulos passintarkastukseen, ostamaan ladattava Octopus-kortti,jolla voi kulkea julkisilla, ja pienen harhailun jälkeen bussiin. Kerrasta kuitenkin oikeaan bussiin. Ensivaikutelmana hongkongilaiset ovat epäystävällisiä ja kovaäänisiä. Mutta ensivaikutelma ei tietenkään osu aina kohdalleen, eihän? Lenotokentällä palvelu oli tympeää ja bussiin osui lauma mummoja, jotka olivat aivan järkyttävän kovaäänisiä. Siis potenssiin sata verrattuna esim. minun sukuni joulupöytään. Se on jo paljon se kuten osa lukijoista tietää. Me ei ainakaan kimitetä noin korkealta, jos kovaa puhutaankin. Bussissa oli onneksi wifi, joten yritin keskittyä räpeltämään puhelinta ja häivyttää sen kaakatuksen taka-alalle.

Hong Kongissa on vielä täysi meno päällä, vaikka kello on yli 1. Täälläkin on onneksi 7/11, auki 24/7 joten poikkesin ostamaan vettä ja jugurtin, kun huomasin että ruuasta on... kauan. Seuraavan neljän yön asunto löytyi kivenheiton päästä pysäkistä. Hyvät ohjeet tuli sähköpostilla ennakkoon oikein kuvien kanssa. Tämä Big Wave guesthouse on valtavan kerrostalon 11. kerroksessa. Tässä oli pieni aula (lue käytävä) ja 5 huonetta. Omani on... No ainakin se on pieni, sänky on niin korkealla että tarvitsisin tikkaat, vessa on minikokoa eli suihkuttelu tapahtuu lavuaarin ja vessanpytyn välissä olevalla 30x30 cm alueella), laminoituja (huom!) ohjeita on kiitettävästi. Vähän tässä pinnat repsottaa ja ainakin neljää eri tapettia löytyy, mutta yrityksen puutteesta ei voi todellakaan syyttää sisustuksessa. On pöllölamppua, vaaleanpunaiset flamingot, 6 taulua ja valaiseva peili. Ja onhan täällä telkkari, ilmalämpöpumppu ja järkyttävän nopea netti! Käytävä oli hieman karmiva ”venäläistyyppinen”, mutta alaovella oli ovimies, joten kyllä tämä varmaan ihan turvallinen on. Se mitä 40€:lla yö saa Hong Kongissa, jossa huoneen keskihinta taitaa olla 200€/yö. Sellainen tyypillinen ”äitin läävähotelli” ja oikein hyvin kelpaa!