Sitä sun tätä paikassa Siem Reap

Aamupalakokki oli tänään heti vireessä ja munakas ilmestyi minuutissa nenän alle. Seitsemältä olin jo lähdössä aamukävelylle. Päätin mennä siihen suuntaan jokea, mihin en maanantaina pyöräillyt. Kävely on täällä huomattavasti vaikeampaa kuin pyöräily. Siem Reap on suunniteltu kaksipyöräisille. Jalkakäytäviä ei läheskään joka paikassa ole tai jos on, niin niille on pysäköity mopoja, tuktukeja tai nostettu mainoskylttejä, myyntikärryjä, pöytiä ja tuoleja. Huomaat kohta puikkelehtivasi joka tapauksessa liikenteen seassa.

Olen löytänyt täältä kolmet liikennevalot. Jalankulkijoille ei pääsääntöisesti pala mikään valo. Autoilijoiden valoista kannattaa päätellä, mikä voisi palaa. Jos vihreä sattuisi jalankulkijalle palamaan, se tarkoittaa tietenkin sitä, että saa mennä. MUTTA ei suinkaan sitä, ettei mopotkin menisi samaan aikaan. Niitä tulee vasemmalta ja oikealta, etenkin vasemmalta. Pitää vaan kävellä sivuilleen vilkuilematta ja olla kylmän viileenä. Ja toivoa, ettei kukaan aja päälle. On toiminut tähän asti hyvin.

Aamulla iski taas ihmetys. Pidänkö tästä paikasta vai en? Yritetäänkö tänne kopioida liikaa länsimaista mahtipontisuutta? Samasta kadunkulmasta kun otti kuvan eri suuntiin, niin toisella puolella oli katukoju muovituoleineen ja toisella lasiseinäinen kolmikerroksinen palatsi, jossa oli mm. Starbucks. Kaupunginpuisto, jossa olisi paljon potentiaalia, oli roskaisempi kuin Tammerkosken rantakaistale vapun jäljiltä. Ja se on paljon se. Onneksi puistolle oltiin tekemässä jotain kasvojen kohotusta uusimalla laatoituksia. Ehkä vuoden päästä siellä voi jo istuskella. 

Mutta auta armias, kun pääsin vähän syrjemmälle. Siellä taas ajattelin että WOW! Mitä näin? Näin munkin oranssissa kaavussaan mopo-ostoksilla, äitinsä reidestä tukevasti kiinnipitävän lapsen parin sentin räkätapit nenässä, meluisan ”Educating Smiling Children”-koulun, torin jonka peitti niin sankka savu että ohikävellessäkin olin tukehtua (jonkun paahtoleivät palaneet pohjaan?), originelleja taideteoksia joissa farkuista kasvoi pesäraunioisia (katso kuva!!!), skybarin rakennuksessa jossa oli kolme kerrosta... Myöhemmin tajusin, että skybar tarkoittaa täällä ehkä sitä, että kattona on taivas... Ja tottakai näin sohvallisia tuktukeja ja tuhansia mopoja. Arvioisin että autoja on täällä n. 10% mopojen määrästä. Korkeintaan.

Innoissani näkemästäni suuntasin uudelleen keskustaan jokirantaa purkin. Jokirannan puistoa on tehty paikkapaikoin todella viehättäväksi penkein ja istutuksin. Näin perheen ajattamassa kauko-ohjattavaa venettä. Tai siis äiti istui tylsistyneenä penkillä puhelin kädessä, kolme lasta puuhasi omiaan nurmikolla ja isä intoa hehkuen ajelutti venettä. No, kaikilla näytti olevan hauskaa. Jos ei äitiä oteta lukuun. Näin myös rivin lukittuja, hyvinhoidettuja lintuhäkkejä. Saakohan niistä vuokrata lemmikkiundulaatilleen yksiön jokinäköalalla? Näin myös Hard Rock Cafeen. Siis täällä! En aio mennä, ei vielä riisi tunge riittävästi korvista ulos. Löysin lisää pienehköjä ostoskeskuksia ja upouusia hotelleja. Suurin osa ihan tyylillä rakennettuja. Niin se vaan on, että tänne ei sovi isot lasipinnat yhdistettynä valkoiseen rappaukseen, vaikka se kuinka trendikästä olisi. 

Trendeistä puheenollen kävin aamukahvilla Cafe Amazonissa, jota voisi luonnehtia sanalla trendikäs. Tummaa puuta, viherkasveja, tiilipintaa ja ihana ilmastointi. Tilasin ”Amazon latte iced”, sain lapun käteen ja luvattiin huutaa numerolla 50, kun valmista. ”Fipti” kuten täällä lausutaan. Ongelma oli vain se, että korviinottavan kimeällä äänellä mikrofoniin numeroita kimittävä nuori nainen huusi kaiken omalla kielellään. Kun olin pariin kertaan käynyt turhaan tarjoutumassa, istuin paikalleni ja uskoin (=toivoin), että kyllä ne minulle pöytään tuo. Ja toihan ne.

Tänään pidin huoltotauon. Lakkasin varpaankynnet ja vein pari vaatetta pesulaan lähikadulle. Kilo pyykkiä maksaa dollarin ja silloin pyykit saa seuraavana päivänä. Pikatoimitus eli samana iltana valmiina, on 2$. Huomenna riittää, koska lentoni lähtee vasta klo 18.45. Kun vaan muistaisi hakea ne pyykit. Tähän asti olen pyykännyt itse sen vähän mitä täytyy. Alusvaatteita on täällä Siem Reapissa pestävä joka kerta, kun on nenäänsä ulkona näyttänyt. Hikihän valuu jo ajatuksesta. Tämä siitä huolimatta, että maailman paras kikka eli vessapaperi rintaliivien ”luun” alla, on käytössä. Muitakin hyviä kikkoja on, mutta ehkä on parempi etten jaa niitä kaikkia tässä. XXL:stä ostetut pyykinpesuliuskat on reppureissussa ihan ehdottomia. Rasia on pienempi kuin hammaslankapakkaus, painaa ehkä gramman ja siinä on 50 liuskaa. Olen tainnut ennenkin mainostaa, mutta kertaus on opintojen äiti.

Kävin tänään taas leffassa, vaikka mitään superkiinnostavaa ei mennytkään. Päivällä on vaan niin kuuma, että oli mukava viettää aikaa viileässä leffateatterissa. Lippu oli tällä kertaa 3,50$, koska kyseessä oli 3D elokuva. Popparit jätin väliin, koska blogikuva oli jo otettu. Elokuva oli Tsaikovskin balettiin perustuva Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa. Katsojia oli kolme. Leffa on Disneyn tuottama fantasiaelokuva, vähän kuin aikuisten satu, upeat lavasteet ja tehosteet, ihanan onnellinen loppu, ei kyynikoille. Onneksi en ole, kyyneleet tuli silmiin.

Illalla söi pienessä Bong Strey Mith Laor ravintolassa, jossa jo yhtenä iltana söin. Muutama pöytä, alttari nurkassa, koiranpennut jaloissa, kissa pöydällä, kaksi ruokalistaa. Eli jos pariskunnalla oli tilaus kesken, niin piti hetki odottaa. Kiinalainen äiti ja tytär oli syömässä ja se oli surullista seurattavaa. Mikään ei ollut hyvin. Koiranpennut saivat korkkarista ja tytär (n. 20v) sylki lattialle ruokaa suustaan. Hetken päästä huomasin, että yksin neljän hengen pöydässä istuva nuori nainen, oli samaa perhettä. Ehkä se ei vaan kestänyt niitä kahta. Oli miten oli, tämä kolmen hengen perhe vei kaksi neljän hengen pöytää ravintolassa, josta käännytettiin ihmisiä pois, kun ei ollut tilaa! Asiakaspaikkoja oli yhteensä n. 20. Ei hyvää päivää. 

Vähän alkoholipäivitystä tähän väliin, kun en muista onko tullut täältä laitettua. Siem Reap on kaljanjuojien paratiisi. Halvimmissa paikoissa olut maksaa 0,50$ ja samaan hintaan saa oluen vähän hinnakkaammalla Pub Streetilläkin Happy hour-tarjouksessa. Happy hour voi hyvässä lykyssä kestää koko päivän. Halvin olut on paikallista Angkor beer-merkkistä. En ymmärrä mitään oluesta, mutta ihan ”peruskeittoa”, olisiko laageria?? Petrille tiedoksi, että vehnäolutta ei ole näkynyt paitsi Bangkokissa saksalaisravintola mainosti sitä uutuutena. Viiniä on vain ”paremmissa” ravintoloissa. Tuontitavaraa 4$ lasi, kaupassa n. 15-20$ pullo. Sinne on jäänyt. Drinkkejä saa kaikkea mahdollista ”rantaseksistä ruuvimeisseliin” 3-5$. Ja tietysti sitä ainoaa oikeaa lomajuomaa eli GT:tä. Kuvan myötä Annikalle & Kimmolle ❤️

PS. Sääreni ovat muuten mielenkiintoisen väriset. Suomessa näillä en kehtaisi liikkua ollenkaan. Valkoisessa ihossa eri vaiheessa olevia mustelmia: keltaisia, ruskeita ja vihreitä jalkahieronnan jäljiltä. Uusimpana upea sinimusta appelsiinin (tai pikemminkin greipin) kokoinen pohkeessa, joka tuli pyöräilystä. Löin pohkeeni satulansäätövipuun niin, että melkein silmissä pimeni. En ylipäätään ymmärrä miten se on mahdollista. Parantelen nyt sääriäni, että voin sitten reissun lopussa hankkia uudet mustelmat hieronnasta kotiintuomisiksi Bangkokista.