Matkapäivä: Kävin kuussa ja päädyin Bangkokiin

Viimeinen aamu Hongkongissa oli huomattavasti viileämpi kuin aiemmat. Ensimmäisen kerran reissussa laitoin villatakin päälle, lämmintä 19. Äkkiä tähän lämpöön näköjään tottuu. Eipä sillä, tunnin päästä tarkeni jo tpaidalla. Päätin testata, että mikä niissä aamupalapaikoissa paikallista väkeä vetää, kun oli viimeinen mahdollisuus. Löysin MX nimisen paikan, painelin tiskille tilaamaan valitsemani aterian L2, maksoin, sain kuitin, jonka vein nurkan taakse toiselle tiskille. Siinä neljä ihmistä iski tuotteita tarjottimille, kukin omaa osuuttaan tilauksesta ja kun omani oli valmis, niin näyttivät että hae. Koko prosessi kesti ehkä 3 minuuttia. Toimi kuin junan vessa. Epäilyttävästä ulkonäöstään huolimatta sapuska oli ihan syötävää. Oksennuksen näköinen on ohrapuuroa tai jotain sen tapaista. Tee jäi juomatta. Luulin että Hongkong olisi teemaa kuten isäntämaansa Kiina, mutta monessa paikassa tee oli ihan kuin yön yli hautunutta kitkerää liptonia.

Vaeltelin ilman päämäärää aistimassa vielä Hongkongin tunnelmia. Totesin että kuvia pilvenpiirtäjistä on vähän, enemmän kiinnostaa maantaso, ihmisten touhut ja mainoskyltit. Tajusin myös että en ole käynyt yhdessäkään kaupassa koko reissussa ruokakauppaa lukuunottamatta. Jos siis joku kysyy mitä Hongkongista kannattaa ostaa, niin ei voi vastata mitään. Tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Hintatasostakaan en shoppailun suhteen tiedä sanoa mitään. Sen tiedän että jo perustason hotellit ovat kalliita, samoin erikoiskahvit. Pieni latte lähes 5€. Julkisilla kulkeminen on halpaa ja puistot ilmaisia. Niinpä löysin itseni aamukävelyn päätteeksi vielä kerran ihmettelemästä mummojen ja apinoiden aamutouhuja.

Hotellilla keräsin tavarat reppuun. Kehuin samalla itseäni sopivasta varustelusta. Ainoa turha on ollut adapteri, koska Hongkongissa molemmissa majapaikoissa oli valmiina adapteri. En uskaltanut kuitenkaan riskeerata, kun tulo Hongkongiin oli yöllä, eikä ekassa paikassa ollut respaa. Maailmanloppu jos ei puhelimessa olisi akkua! Bangkokissa ja Siem Reapissa töpselin sai ängettyä sellaisenaan pistorasiaan. Vaatteitakin on ollut tähän asti passelisti, ei liikaa eikä liian vähän. Aivan viime hetken loistoidea oli ottaa ”tiimarit”. Täällä on ollut niin kuuma, että silmälasitkin on liikaa. Ja minähän näen ihan hyvin ilman lasejakin kuten ainakin työkaverit tietää. JOS en näe esim. ruokalistaa, niin kopeloin tiimarit vaan kassin pohjalta. Ihan päivittäin olen kopeloinut.

Jätin repun hotelliin säilytykseen ja suuntasin pitkästä aikaa leffaan. Nyt Pacific Place ostarin AMC teatteriin. Jo oli kultaa ja kimallusta. Oli myös reissun kallein lippu 130 HKD (14,50€). Vessassa pelästyin menneeni miesten puolelle, kun oli valkoisia posliinipisuaareja pitkä rivi. Ryntäsin ulos tarkistamaan logon (oli sillä merkillä mekko päällä) ja uudelleen sisään. Nehän oli lavuaareja! Ei meillä Hämeessä sellaisia ole.

Leffa oli tällä kertaa Neil Armstrongista ja ensimmäisestä kuulennosta kertova First Man. Sinänsä yllättävä valinta minulta, koska inhoan avaruutta eikä mikään siihen liittyvä voisi vähempää kiinnostaa. Mutta yllätyin positiivisesti. Leffa oli inhimillinen, jotenkin surullinen pohjavireeltään. Ja jännittävä, piti osin sormien välistä kurkistella. Annan arvosanaksi 8. Ja puoli.

Neljän jälkeen lähdin kohti lentokenttää. Olin ostanut mobiililipun lentokenttäjunaan Klookista, jonka kautta täällä Aasiassa myydään paljon retkiä, pääsylippuja ym. Toimihan se, kun ymmärsi näyttää oikealle lukijalle. Yrityksen ja etehdyksen kautta vai miten se oli... Kentällä palautin rakkaan Octopus-kortin ja sain takaisin pantin sekä jäljelle jääneen summan, reilut 100 HKD. Kun Hongkongin dollareita jäi ennestäänkin, niin nyt olisi erikoistarjouksessa valuuttaa hyvään kurssiin jollekulle Hongkongiin suuntaavalle. Voi ilmoittautua vaikka täällä blogissa. Muutaman dollarin tuhlasin vielä ruokaan. Järkyttävän iso annos! Possu oli hyvää, mutta riisiä oli puolelle Kiinan kansasta enkä ymmärrä, kun taas tuli kipollinen tiskivettä.

Lento oli Air Asian halpislento ja kesti reilut 2 tuntia. Takanani istuva nainen katseli tabletiltaan todennäköisesti jotain saippuasarjaa JÄRKYTTÄVÄN kovalla. Eikö ihmiset tajua, että on olemassa kuulokkeet? Luin puhelimestani Hesarin kuukauden kirjaa Kuoleman kanssa ei kujeilla. Hyvää luettavaa etenkin illalla, näin kun on yksin reissussa. Tulee vauhdikkaat unet. On muuten yllättävän helppo lukea pieneltäkin näytöltä, vaikka vähän ensin epäilin. Kaikkea sitä oppii.

Iltapimeässä kävelin yöksi ZZZ Hotelliin kivenheiton päähän Don Mueangin lentokentästä. Melko hyvän heittäjän vaatii, mutta ei mahdoton matka. Hotellista tuli hyvät ohjeet kuvien kanssa. Respassa oli aivan järkyttävän upea ladyboy täydellisessä meikissä ja harmaassa laahuksellisessa iltapuvussa vastassa. WOW! Suoraan olisi voinut linnan juhliin mennä. Harmi kun en kehdannu kuvaa ottaa. Huone maksaa 16€ yö ja voin sanoa, että täällä on eksoottisin telkkarin sijottelu mitä vielä tällä matkalla on nähty. Jos koskaan. Päätään pitää varoa vessaan mennessä. Töpseli näkyy olevan irti seinästä, enkä todellakaan ylettyisi sitä kiinni laittamaan. Äänieristystä ei taida olla lainkaan, mutta mitäpä siitä. Kiva tämä on, nätit petivaatteet, siisti, 4 henkaria ja netti toimii. Ja oma vessa -luksusta. 

Täällä Thaimaassa on tänään Loy Krathong eli ”vuosittain vietettävä valon juhla, jossa ihmiset lähettävät kelluvia kynttilälauttoja jokiin ja kanaviin” sanoo ystävämme Wikipedia. Missasin nyt päivällä sen. Toisaalta Bangkokissa sitä juhlitaan aika voimallisesti ja koska kammoan isoja ihmisjoukkoja, voi olla parempi olla täällä sivummalla. Hotellin sisääntulo oli ainakin juhlavasti koristelt, niin pääsi juhlatunnelmaan. Ja huomaattehan kuvasta uima-altaan? Eipä ole ollut sitten Siem Reapin :)

Lentokoneessa soi jo joululaulut, joten tässä vastaavasti kuvallinen joulutervehdys teille kaikille rakkaat ❤️