Puistot on täällä ilmaisia ja siksi mummot joka aamu niissä jumppaakin. Eläimet oli aamulla kovassa vedossa, kun oli ruokinta-aika, joten niiden touhuja oli mukava seurata. Yhdelle pikkuapinalle oli annettu vadillinen ruokaa. Innoissaan se pönki sitä vatia pikkukätösin, maistoi jokaista ja heitti loput pois. Häkin nurkasta tuli Jäte-Joonas eli toinen apina, joka haki ne, mitä se toinen oli esimaistanut. Hyvin näkyi yhteistyö sujuvan. Eläimien häkittäminen ei kaiken kaikkiaan ole viisasta, mutta nämä onneksi ainakin näyttivät voivan hyvin.
Seuraava puisto oli Hong Kong park. Matkalla näin korttelin ympäri kiemurtelevan jonon ja valtavan ihmislauman jonottavan johonkin. No, ne jonotti Peak Tramiin päästäkseen Victoria Peakin huipulle. Olin onnellinen, ettei tarvinnut jonottaa tuntia siinä auringonpaisteessa. Tällä päivälle oli luvattu ennusteesta riippuen sadetta koko päiväksi tai puolipilvistä. Aurinkoa pilvettömältä taivaalta tuli iltaan saakka.
Hong Kong park on 1991 avattu 8 hehtasrin kokoinen kokokansan puisto. Siellä on mm. squashalli, teemuseo, hääuhlapaikka, ravintola (nyt remontissa), linnuille verkolla rajattu alue, tekolampi ym. Ihan mystinen tunne, kun katseli vihreyttä ja kuunteli veden kohinaa ja näki samalla pilvenpiirtäjät ympärillään.
Käväisin Pasific Place ostoskeskuksessa ihmettelemässä torvisoittoa, hirveää älämölöä ja kymmenien metrien mittaista jonoa. Oli Shake Shack hampurilaisravintolan avajaiset. Melko suureelliset näin maalaisen silmin. Sitä ihmetellessäni söin uunituoreen skonssin raparperihillolla ja kermavaahdolla sekä join erittäin kauniin ja erittäin epäkäytännöllisen laten. Miten kuumaa kahvia tarjotaan korvattomasta kupista? Koko kuppihan kuumenee tulikuumaksi. Miten siitä pidetään kiinni? Melkein on mustelmien ja asfaltti-ihottuman lisäksi palovammat sormissa. Mutta kannatti! Järkyttävän hyvä kahvi & skonssi.
Hyppäsin ratikkaan ja päätin ajaa kokorahalla päätepysäkille asti. Kun ensin keksin miten päästä pysäkille. Pysäkki näkyi siinä edessäni, mutta välissä oli kaksi vilkasliikenteistä autokaistaa ja itseni korkuinen (156 cm) aita. Sahasin hetken katua edestakaisin ennen kuin ymmärsin katsoa ylös. Apu tuli taivaasta. Ostokeskuksia yhdistävän jalankulkusillan puolivälistä laskeutui portaat suoraan pysäkille! Ei kun uudelleen sisään sinne Pacific Placeen, josta juuri ulos tulin. Ratikan päätepysäkki oli Kennedy Town. Eipä siitä mitään. Hetken katselin merta, uudelleen ratikkaan ja kotiin.
Vaikka monessa asiassa täällä mokailen, niin vasemman puoleiseen liikenteeseen olen sentään sen verran oppinut, että ymmärrän olla pysäkillä oikealla puolella tietä. Liikenteestä muutenkin muutama huomio. 99,9%:lla on Octopus-kortti. Tai paikallisista 100%:lla. Eikä ihme, koska täällä bussit ja ratikat hyväksyy vain tasarahan. Esim. ratikassa 2,30 HKD. Entä jos ei ole? No can do! Jos on vaikka vaan 50 HKD seteli, niin maksat sen ellei joku kanssamatkustaja piffaa. Julkisia käytetään paljon, eikä ihme. Metroja kulkee ruuhka-aikaan 2 min välein. Ratikoita tuntuu menevän vielä useammin. Punaisia valoja kunnioitetaan. ”Isi olis vielä menny” ei toimi täällä, tiedoksi Nupulle. Vaikka ketään ei näy mailla halmeilla, niin jalankulkijat seisoo valoissa kuin tatit. Ei toisaalta ihme, koska bussit ajaa täällä kuin hullut. Yläkerran etupenkissä on pakko laittaa turvavyö kiinni, jos ei aio lentää ikkunasta autuaammille metsästysmaille. Jokin on sen sijaan superhidasta. Liukuportaat kulkee hitaasti, todella hi-taas-ti. Kävellen olisit jo perillä.
Täällä on muotia kaikki kuivattu. Kauppjen edustoilla on irtomyynnissä kuivattua kalaa, katkarapuja, simpukoita, hedelmiä, kanaa, possua, makkarantapaista ym. Tässä lähellä on katu, jossa on vierivieressä noita kauppoja ja tuoksu on huumaava (lue: järkyttävä). Muistuttaa Hanian kauppahallin hajua 13 vuotta sitten. Sama halli jonka edessä sain pulunpaskan keskelle päätä. Vaikka moni asia on täällä kehittynyttä, niin kuljetus tökkii. Täällä roudataan tavarat kauppaan vähän maitokärryn tapaisilla lavoilla, joissa on vaan pienet pyörät ja ne liikkuu todella kankeasti. Petrille hyvä liikeidea: tänne kannattaisi tuoda nokkakärryjä.
Iltapäivällä pidin huoltotaukoa ja pesin vielä kerran Desigualin pilalle pinttyneen tpaidan, vaikka olin vannonut, että heitän sen roskiin. Ja mitä ihmettä? Paita tuli sata kertaa puhtaammaksi kuin Siem Reapin pesulassa. Epäilen että ne ei pesseet sitä siellä ollenkaan. Suihkuttivat siihen jotain hajustetta ja pussittivat. Ei ne siitä veloittaneetkaan kuin 20 senttiä, joten tällä kertaa jätän reklamoimatta. Mutta vain tämän kerran.
Illalla hyppäsin taas ratikkaan ja ajoin Causeway Bayhin. Causeway Baysta on sanottu ”Jos shoppailu olisi urheilukisa, niin Causeway Bay olisi olympialaiset”. Siinä ehkä syy, etten ottanut majoitusta sieltä. Kiva silti pyötähtää. Kävin syömässä ravintolassa, jossa kuviot oli hiottu täydellisiksi: pöytään, tilaus, lasku, ruoka, maksu ja ulos. Tässä järjestyksessä eli lasku ennen ruokaa, eikä ole ainoa paikka täällä. Eipä siinä mitään. Saa ainakin rauhassa katsoa laskun ja käydä kassalla maksamassa, kun on syönyt. Ei tarvitse huitoa tarjoilijaa erikseen tai selitellä miksi ei syönyt kaikkia (kun ei vaan jaksa).
Keskiviikkoiltaisin on Happy Valleyn hepparadalla laukkakilpailut. Vähän kuin ravit, mutta ihminen on selässä eikä kärryissä perässä. Hepat näyttää aika samanlaisilta näin asiantuntemattoman silmään. Laukkakisat on suurta kansanhuvia täällä ja kyllä jotkut turistitkin kisoihin eksyvät. Minä myös. Causeway Baysta kun seurasi mieslaumaa, niin hyvin osasi perille. Ei paljoa tarvinnut google mapsia katsoa. Katsomot A-F oli paremmalle väelle eli Happy Valley Jockey Clubin jäsenille. Niihin mentiin puvuissa tai korkkareissa ja Vuitton olalla. Me rupusakki mentiin sisään portista G. 10 HKD eli reilu euro kolikkoina porttiin ja sisään. Perusjamppojen alueen nimi oli kuvaavasti Beer Garden. Jätin oluen väliin ja varasin paraatipaikan radan vierestä. Voi veljet että ne jockeyt oli pieniä. Ei taida olla rasvaprosentti ainakaan korkeampi kuin joukkuevoimistelijoilla. Jos perustetaan ”pelastakaa jockeyt”, niin liityn heti. Ja ostan kaikille Big Macit ja cocikset, ei zeroa.
Kuvaaminen oli hieman haasteellista, koska ne hepat oli niiiiin nopeita. Lähtöjen välissä sai paitsi veikata ja juoda kaljaa, syödä ne Big Macit tai lihasoppaa, pelata minigolfia ja katsella jos jonkinmoisia tanssiesityksiä. Kyllä siinä kunnon kännin olisi ehtinyt ottaakin, koska itse juoksu kestää ehkä 2 minuuttia ja tauko kolme varttia. Vetoa olisi tietenkin voinut lyödä ”ei taidolla, vaan tuurilla” metodilla. Moni löikin. En uskaltanut, kun en ollut selvittänyt miten veikkausvoittoja täällä verotetaan. Kiva kokemus, mutta ei voita Kaupin vinttikoirakilpailuja. Asiantunteva seura ja kaljakannu olisi varmaan lisännyt sitoutumisen astetta.
Jälkikäteen katsoen oli loistava idea katsoa vain kolme lähtöä. Ehdin juuri hypätä ratikkaan, kun taivas aukeni. Reilu kaksi viikkoa reissussa ja toisen kerran vettä. Ja sitä tulikin sitten maahan saakka. Kiskottiin yhden miehen kanssa kaikki lähes 20 ratikan yläkerran ikkunaa kiinni, kun vettä alkoi putoamaan. Oltiin me reippaita ja kovasti hymyiltiin toisillemme. Voin sanoa että ei ollut mitään sähköikkunoita, vaan vaati vähän ruista ranteesta. Onni oli se, että hotellille oli 15 pysäkinväliä, joten rankin kuuro ehti pois alta. Tottakai sateenvarjo oli mukana, toisin kuin monella muulla. Minä luen sentään sääennusteet, vaikka pääsääntöisesti ne ei täällä mitään tiedäkään. Mitenkähän laukkakisojen kävi? Varmaan hirveä paniikki Beer Gardenissa? Ja miten juoksut? Voiko sateella juosta? Eikö ne hepat kaadu? Mistähän tämän saisi selville?
Huomenna on taas muuttopäivä. Nyt muutan metrolla, lentokoneella ja lopuksi apostolin kyydillä. Huomenna iltakymmeneltä pitäisi olla takaisin Bangkokissa, Don Mueangin lentokentän kupeessa. Mutta monta tuntia Hong Kongia vielä ennen sitä. Hyvä niin.
Katsoin nyt seikkailujasi hieman hämäläisittäin. On sulla ollut vauhti päällä. Olet kokenut kaikenlaista. Kyllä tuollaine touhuaminen vaatii hyvää kuntoa, jota sulla toki on. Jatka samaan malliin👍
VastaaPoistaPaljon on todella nähnyt ja kokenut. Parasta on se, että pakko ei ole tehdä mitään. Jos huvittaa, niin tekee. Ja kuten olet lukenut, niin on kyllä huvittanutkin😊 Vielä muutama päivä tätä ihanuutta ja eiköhän se arkikin tämän jälkeen taas maistu mukavalta.
Poista