Loy La Longissa piti täyttää edellisenä iltana lappu ja valita mitä haluaa aamupalaksi. Tuli mieleen Costa Concordia (juu, sama joka upposi kun kapteeni halusi brassailla kavereilleen), jossa myös illalla rastitettiin aamupalatoiveita. Kotona katsotaan aamulla mitä on ja onko sämpylät jo homeessa, niin vähän on toista. Otin vietnamilaisen aamupalan, kun sitä ei ehkä kotona tule tehtyä. Munakkaan tapainen kipossa, jossa oli sipulia, pekonia, maissia, nakinpalasia ja jotain muuta tunnistamatonta. Ihanat hedelmät ja paahtoleipää. Koska olin ensimmäisenä ylhäällä, sain valita paraatipaikankin. Ensin siis kuva aamupalasta, sitten näkymistä. Hyvä aloitus päivälle.
Bangkokissa on pieni pala lempimaatani Intiaa ja vielä aivan Kiinan naapurissa. Niinpä teinkin aamukävelyn Little Indiaan. Intian haistoi jo kaukaa: ihanat mausteet ja suitsukkeet. Myyjät vasta virittelivät kojujaan metalliputkista ja pressuista. Mieti: ne kokoaa kojut alusta asti joka ikinen päivä, asettelee ne tuhannet pikku rahapussit, korut, kankaat, lelut, hedelmät ja taas illalla purkavat. Aika homma etten sanoisi. Ihailin söpöjä käsituulettimia, joilla kieltämättä olisi käyttöä täällä. Suomessakin sen voisi tempaista töissä esiin kesken työnjaon, kun kuuma aalto yllättää. Lisäisi kummasti uskottavuutta :) Tai ehkä se on jo muutenkin mennyt.
Intiassa oli myös söpö, vähän erilainen kauppakeskus. Näytti vanhaan rakennukseen tehdyltä. Keskellä korkea ruokakojujen alue, reunoilla kolmessa kerroksessa pääosin silkkiä ja muita vaatteita. Jos en olisi ollut niin ähkyssä aamupalasta, olisin syönyt täällä. Näytti houkuttelevalta. Ihailin upeita silkkisiä iltapukuja. Jos ja kun saan kutsun Linnan juhliin, tulen tänne ostamaan vähän blig blingiä ja yllätän teidät kaikki.
Matkalla tutustuin lähemmin temppelien pysäköintisysteemiin, jota olin monesti ihmetellyt. Autoja ajetaan niin kiinni toisiinsa, ettei puolellakaan ole mitään mahdollisuuksia päästä pois. Mutta se toimiikin näin. Auto jätetään parkkiin ilman käsijarrua, vaihde vapaalle, puupalikka renkaan eteen. Kun tulee tarve saada takaa nopeamman rukoilijan auto pois, kaksi miestä tulee paikalle, palikka pois renkaan edestä ja miehet työntävät auton sivuun. Niin se menee, hyvä systeemi.
Jätin haikeat jäähyväiset Loy La Longille, otin repun selkääni ja respan tytön kauhuksi kävelin seuraavaan majapaikkaan. Ihmeellistä että missään ei saisi kävellä. Koska matkaa oli reilut 2 km, poikkesin matkalla syömään, että jaksoin. Moottoritiesiltojen, tai mitä tulliteitä ne nyt onkaan, alle oli rakennettu auringolta ja sateelta suojaan ”ruokamaailma”. Monta kojua ja yhteispöydät. Otin papan suosituksesta tom yam soppaa ja riisiä. Pelkkä soppa olisi rittänyt, mutta en voinut vastustaa pappaa, jonka mielestä piti ottaa myös riisi. Mikä maku siinä sopassa! Lusikoin viimeiseen pisaraan ja jatkoin matkaa.
Urbanite hostel on kotini 2 seuraavaa yötä. Tällanen trendikäs, industrial-henkinen hostelli, lattiat betonia, minimaalinen sisustus - tykkään. Huonekin on kiva, ei mitään extraa mutta on sekä pieni pöytä että tuoli. Arvostan myös sitä, että ilmalämpöpumppua saa säätää itse, se ei puhalla sänkyyn ja että vuoteen vieressä on pistorasia. Vessat ja suihkut on yhteiset käytävällä. Pientä sanomista siellä siivouksen suhteen, mutta onneksi en asu vessassa. Asiakkaiden keski-ikä on nopealla vilkaisulla n. 23. Minä nostan sitä merkittävästi. Hostellin edessä on kävelykatu ja huoneeni ikkuna on sinne suuntaan. Rappusia on reilusti, hissiä ei. 21€ yö. Oikein kiva.
Tämä alue jossa nyt asun on Silom. Kuulemma Bangkokin Wall Street: pankkien pääkonttoreita, toimistoja ja muuta rahantekoon liittyvää. Tärkeintä elämässä siis. Hostellin vessan ikkunasta näkyy Lebua at State Tower, jonka kattobaarissa sählättiin Kauhea kankkunen 2 leffassa. En ole leffaa nähnyt, vähän väärää genreä. Taidan jättää sekä leffan että baarin väliin, koska luin jostain että baarista on tullut niin suorittu, että ihmisiä kohdellaan kuin karjaa. Sisään, drinkkilista käteen, tilaus minuutisssa, drinkki käteen, ”tuliko muuta?”, jos ei niin ulos. Koin jo Octave roof top barin, se taitaa riittää.
Tutustuin lähiseutuun eli kävelin pääkatua vähän poukkoillen. Ei mitään ihmeitä, sata 7Eleveniä, muita kauppoja, kauneushoitoloita, hotelleja, virastoja ja kaiken keskeltä yhtäkkiä monotoninen ”joiku” ja suitsukkeen tuoksu: Sri Mariamman, hindulainen temppeli. Sisällä ei saanut kuvata, mutta olen varma että Instaan on tullut tänään ainakin yksi päivitys. Upea nuori nainen hiustenpidennyksissä ja täydessä meikissä asetteli paitsi itsensä, niin myös ”uhritarjottimensa” hedelmät, mehupullot sekä kukat niin täydelliseen harmoniaan ja nappasi kännykällään pari kuvaa, että olen satavarma, että levisivät laajemmallekin.
Paitsi että Silomissa asuu raha, niin täällä asuu myös tyttöbisnes. Patpong on Soy Cowboyn ohella Bangkokin punaisten lyhtyjen aluetta. Eipä se päivällä juuri muussa näkynyt kuin siinä, että yhtäkkiä vastaantulijoista 90% oli miehiä. Yhdellä nuorella miehellä oli paita, jollaista ei voi suositella kenellekkään reissaajalle - tai ylipäätään kenellekään. Paidassa luki isolla ”Fuck policia”. Sehän on kuin kaivaisi verta nenästään, on poliisista sitten mitä mieltä tahansa.
Illalla otin yhden Happy hour mojiton. Aika vähän on tullut juotua muuta kuin vettä. Sitä onkin mennyt litratolkulla ja tullut hikenä ulos, litratolkulla. Mikään käymistäni maista ei ole todellakaan mikään viinimaa ja olutta on yleensä niin isoissa pulloissa, että tarvitsisin apuja. Puoli litraa on aina liikaa, kun ruokaakin pitäisi mahtua. Coctailit on siitä hyviä, että niistä saa hyviä kuvia. Tämä on Silom Villagen käsitys mojitosta. Ainakaan viinaa ei oltu säästelty.
Päätin syödä herroiksi ihan ravintolassa pehmustetuilla tuoleilla, koska hotellin lähellä oli Nadimos, kehuttu libanonilainen ravintola. Tosin oli pakko valita listan pienin annos, koska olin juuri ennen ravintolaan menoa nähnyt lättypojan! Eli niitä Phuketissa joka nurkalla myynnissä olevia banaanitäytteisiä lättyjä suklaakastikkeella. Niitä en missaisi. Lätylle oli jätettävä tilaa. Lopulta lammas-hummus-lätyntapaisen lisäksi jaksoin vielä sen banaanilätynkin. Nyt on ähky olo, mutta kannatti.
😃👍
VastaaPoista