Ta Phrom & Angkor Wat

Kotona jo etsin netistä tietoa, että voisiko Angkor Watin nähdä pyörällä. Osa sanoi, että onnistuu, jos on jonkinverran pyöräilykokemusta. Osa piti ajatusta täysin kuolleena syntyneenä. Kuorma-autot kuulemma kiertävät alueella ja poimivat nuukahtaneita turisteja pyörineen autoihinsa. Välillä olin jo sitä mieltä, että unohdan idean, koska helle on kieltämättä järkyttävä, mutta... Eilinen pyöräily meni sen verran kevyesti, että päätin uhmata kohtaloa. Ja tein sen! Kiersin ns. pienen kierroksen pyörällä, n. 35 km. 

Päätin tehdä kierroksen päinvastaisessa järjestyksessä, missä tuktukit ja retkibussit. Halusin innokkaimmin nähdä nimenomaan Ta Phrom-temppelin, vaikka en sitä Angela Jolien leffaa ole nähnytkään, jota siellä on kuvattu. Oliko se Thomb Rider? Rakennusten läpi tunkeutuvat puunjuuret näyttivät googlen kuvahaussa niin... päräyttäviltä sanoisi Medventures kaksikko. Ta Phromiin mennään yleensä kierroksen päätteeksi, joten ajattelin välttäväni isoimmat ihmismassat, kun menisin sinne heti aukeamisaikaan 7.30.

Muutaman minuutin myöhästyin ja syy oli kokin. Pääasia että syyllinen löytyy. Jostain syystä continental breakfastin (jugurtti, mysli ja banaanipannukakku) valmistaminen vei aamiaiskokilta puoli tuntia. Ehkä jugurtti piti vielä hapattaa. Pyöräily meni aika kevyesti. 13 km ensimmäiselle temppelille. Lämmintä oli vielä alle 30 ja ilmavirta viilensi pyöräillessä mukavasti. Menin päätietä, kun on muuten tullut seikkailtua ihan riittävästi. Päätie on nimeltään komeasti Charles De Gaulle. Tänään oli myös onneksi taivaalla välillä muutama pilvenhattara. Harvoin niistä osaa olla näin onnellinen. Äitin antama kenkäpusero toi suojaa auringolta. Kiitos äiti❤️Jotkut sitä näyttää helteessäkin niin hehkeiltä ja fresseiltä, mutta minä en kuulu siihen joukkoon. Siitä johtuen selfie vain ensimmäiseltä temppeliltä.

Tykkäsin mennä omaa tahtiani. Etenkin japanilaisia ja kiinalaisia oli isoissa ryhmissä opas viiri kepin päässä edellä. Bongattua tuli mm. muutama väkisin mukaanraahattu teini ja alle vuoden ikäinen vauva selkärepussa. Siinä helteessä! Aivan käsittämätöntä. Suurin osa oli reissussa niin, että tuktuk kuski kuljetti temppeliltä toiselle. Ystäväni Marian vinkistä mietin kyllä tätäkin vaihtoehtoa. Osalla oli lisäksi opas ja jokaisen temppelin edessä oli myös joku kaiffari sellaiseksi pyrkimässä. ”Oh Madame. You are alone. You need guide”. Juu, en tarvitse. Historia ei kiinnosta itseäni sitten yhtään, ei hallitsijat, vielä vähemmän vuosiluvut, joten opasta en todellakaan kaivannut. Nehän on äänessä koko ajan. Vaikka historia ei kiinnosta, niin mennyt maailma kyllä kiinnostaa, kadotetut suuruuden päivät. Sitä täällä oli.

Kiersin neljä temppeliä: Ta Phrom, Ta Keo, Angkor Thom ja Angkor Wat. Ta Phromissa kasvoi ne puut katon läpi. Angkor Thom on suurin ja sen Bayon temppelissä on ne naamat. Angkor Wat on kuvatuin, jonka auringonnousukuvissa näkyy ne tötteröt. Loput voitte googlata sekä sen historiapläjäyksen. Mitä tuumasin? Ta Phrom oli paras, todella vaikuttava, sopivan pieni, aamulla sai kierrellä rauhassa. Angkor Watista olin nähnyt niin paljon hyviä kuvia ja videoitakin, että se ei enää omin silmin niin isosti sykähdyttänyt. Liian iso? Olisiko pitänyt tulla vain extempore tietämättä mitään? Vaikka kokemuksena oli hieno, niin eilinen aamuajelu kyläläisten keskellä oli enemmän omaani. Kiipesin kyllä sinne Angkor Watin huipulle, mutta nehän oli tehnyt feikkiportaat sinne. Alkuperäiset lähes pystysuorat puolen metrin nousulla ja kymmenen sentin etenemällä olivat jostain syystä pois käytöstä. Hyvä niin, koska näihinkin portaisiin jäi yksi nainen ylösmennessä ”jumiin”. Ei uskaltanut mennä ylös eikä alas ja koko jono seisoi. En jäänyt katsomaan pelastusoperaatiota. Varmasti ikimuistoinen reissu. 

Takaisintulomatka sujui kevyesti, kun silmissä siinsi hotellin uima-altaan ihanan virkistävä vesi. Pyöräilyä helpotti myös se, että Siem Reap on tasainen kuin pannukakku. Ei yhtä ainutta ylämäkeä, eikä alamäkeäkään sen puoleen. Temppelialueella vastaan tuli alle kymmenen pyöräilijää ja muutama muu pyörä näkyi parkissa Angkor Watin edessä. Suurin osa nuoria miehiä, monella maastopyörä, muutamilla tämä city-malli (=mummopyörä). Sähköpyöriä näin vaan kaksi, vaikka tiedän että niitä vuokrataan täällä ja periaattessa olisivat ihan päteviä Angkorissa. Summa summarum: Kannattiko? No todella! Suosittelisinko? Angor Watia kyllä. Pyöräilyä tietyin varauksin. Pyöräily edellyttää hyvää mummopyöräilykokemusta vähän pidemmiltä reissuilta ja erittäin hyvää helteensietoa. Onneksi oli molemmat.

Loppupäivä olikin lepoa, uimista, lukemista ja syömistä. Palautusta sekä ruumiille että sielulle. Palautin sydän verta vuotaen pyöräni, sain passikopioni ja 20$ takaisin. Budjetti korjaantui kertaheitolla. Illalla kävin juomassa yhden drinkin Pub Streetillä. Jotenkin surettaa, että yhden kadun ravintolat on täyteenpakattu ihmisiä ja pari korttelia kauempana ei ole ketään. Ei varmasti voi olla ruuan laadustakaan kiinni. Ihminen kun on laumaeläin. Päätin sitten tulla neonvalojen keskeltä syömään kotikulmille perinteistä khmer-ruokaa. Jotain riisi, liha & muna hässäkkää hyvin maustettuna. Pitäiskö yrittää kotona? Jos Nuppu kommentoit ”joo”, niin lupaan tehdä. Helppo luvata, koska se ei lue tätä blogia😂

Löysin täältä kotinurkilta myös ostoskeskuksen. Kolme kerrosta, 2-3 kauppaa per kerros sekä paikallinen Hese ja paikallinen KFC. Apteekki, laukku- ja nuorisovaatekauppa sekä Havaianas-sadaaleja. Siinä se. Juu, ei täydy toista kertaa mennä.