Hongkongissa on muotia aamupala. Monella ruokapaikalla on 15-30 eri ”aamiaissettiä”, vaihtoehtoja länsimaisesta munakokkelista ja paahtoleivästä nuudelisoppaan. Yksi tällainen suosittu paikka oli Chungking Mansionin toisessa kerroksessa. Chungking Mansions on legendaarinen 1961 rakennettu kerrostalokompleksi. Talo on etnisen vähemmistö kokoontumispaikka ja sitä ei voinut olla huomaamatta. Alemmmissa kerroksissa on pikkukauppoja, rahanvaihtopaikkoja ja ruokapaikkoja. Ylemmissä asuntoja (4000 asukasta) ja kuulemma äärimmäisen arveluttavia, Hongkongin halvimpia guesthouseja. Siis vielä sata kertaa pahempia kuin minun. Talon kerrotaan kyllä siistiytyneen viime aikoina. Ainakin rahaa sai vaihdettua helposti ja hyvään kurssiin.
Kymmenen jälkeen olin Hong Kong Museum of Historyssa, joka kertoi maan historian kivikaudelta (tai jostain sieltä suunnalta) nykypäivään. Aivan mielettömän upea museo! Yksi parhaista käymistäni. Näyttelyyn oli todella panostettu. Oli dioraamoja (olikohan oikea termi....) häistä, hautajaisista, eri juhlista, riisinviljelystä, työläisten ja hallitsijoiden ruokapöytien erosta, kalastajista. Oli kokonainen talo, pankkisali, parturi ja kauppakuja. Lisäksi 5-10 minuutin filmejä aiheinaan mm. Japanin valta-aika, tulvat ja taifuunit sekä 60- ja 70-luvun illanviettotavat. Viimeinen oli paras! Kun diskotanssi tuli Hongkongiin se aiheutti useita tappeluita, koska tanssilattialla sai törmäillä, kun sai olla ”omat kuviot”. Ja olisitte nähneet ne kuviot :)
Ainoa mikä vähensi museonautintoa oli aivan järkyttävä huuto - taas. Nyt se lähti kymmenistä ellei sadoista päiväkoti- ja alakouluikäisistä. Niillä oli menossa suunnistustehtävä ja kun yksi löysi oikean rastin, HUUSI se kaverit paikalle. Lähemmän sadan metrin säteeltä. Ja ei kun juoksujalkaa rynnättiin riemusta kiljuen seuraavalle rastille. Näin yhden lapsen äitinä olin ihan ahdistunut siitä kiljunnan ja hyppimisen määrästä. Hyvää oli se, että koska museo on ilmainen, kiersin sen kahteen kertaan. Jälkimmäisellä kerralla oli vähän rauhallisempaa. Osa miniväestä oli väsynyt riehumisesta ja osalla oli ehkä mennyt ääni. Ei haittaa, vaikka ei ihan heti palaudu.
Iltapäivällä kävin Kowloon parkissa. Täällä on kivasti jätetty puistoa pilvenpiirtäjien ja muun rakennuskannan väliin. Kowloon park oli valtava. Oli suihkulähteitä, lintupuisto papukaijoineen, leikkipaikkoja ja ihania vaaleanpunaisia flamingoja. On kuulemma uima-allaskin, mutta sitä en vielä löytänyt.
Puistosta jatkoin rantaan, josta on näkyy Hong Kongin saarelle eli Centraliin. Kowloonin puolen kuuluisin rantabulevardi Avuenue of Stars, josta Centralia voisi koko matkaltaan ihailla, on vielä remontissa muutaman kuukauden. Se jää nyt näkemättä. No, mitäpä siitä. Central on uudempaa osaa kuin tämä Kowloon, eikä kymmentä kerrosta matalampaa rakennusta ainakaan rantaviivasta löydy. Toiselle puolelle pääsee lautalla yli ja metrolla ali. Sää oli pilvinen kuten kuvista näkyy. Kuvien kannalta huono, mutta muuten aivan paras turisti-ilma tänään. Ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun kävellessä ei tullut hiki. 25, ohutta yläpilveä, pieni tuuli. Sen kunniaksi istuin kulttuurikeskuksen rappusille kirjoittelemaan tätä blogia.
Ostettavaakin olisi ollut. Yhdessä korttelissa oli vierekkäin ainakin nämä: Prada, Fendi, Burberry, Valentino, Dolce & Gabbana ja Cucci. Oli niin tuttuja, että jäi heti nimet mieleen. Oikeasti kyllä kirjoitin nimet ylös ohikävellessä, että muistan ne myöhemmin. Diorilla olisin kyllä käynyt, mutta sinne jonotti niin monta ihmistä, etten jäänyt hengailemaan.
Symphony of Lights on vuodesta 2004 joka ilta klo 20 esitetty valo- ja äänishow, jossa valaistaan Centralin puolen rannan pilvenpiirtäjät musiikin tahtiin. Pitihän sitä mennä katsomaan, kun on tänne asti tullut ja kävelymatkaa oli alle kilometri. Ja oli siellä muutama muukin. Änkesin itseni pienenä silti eturiviin, enkä käyttänyt edes kyynärpäätaktiikkaa. Show oli ihan OK. Ei niin hyvä kuin Singaporen Marina Sandsin valot, mutta parempi kuin Barcelonan tanssivat suihkulähteet. Jos täällä jo on, niin kannattaa katsoa, mutta ihan sitä varten ei tarvitse matkustaa.
En tiedä ravintolan nimeä missä söin illalla, koska nimi oli vain vain kiinalaisilla merkeillä, eikä ne ole oikein hallussa. Joka tapauksessa paikassa parasta oli aivan mahtava tarjoilija. Nuori nainen, joka laahasi jalkojaan kolme numeron liian pienissä suihkusandaaleissa ja Hitlerin ottein osoitti mihin kukakin menee istumaan. Osalle myös määräsi mitä pitää tilata tai huusi, jos tilasi jotain mikä oli päässyt loppumaan. Minä sain valita ihan itse. Muovikippo, jossa nuudeliannos tuli, toi mieleen kesäsiirtolan menneinä vuosina. Tai barbin ammeen. Ruoka oli hyvää, mutta ei niin tajunnanräjäyttävää kuin Bangkokissa ja Siem Reapissa. Hintaakin oli kolminkertaisesti. Ehkä vaan totuin liian hyvään.
Ja mitkä on ensitunnelmat Hongkongista? Tykkään. Ehdottomasti tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti