One night in Bangkok - tai sitten vähän enemmän

Poikkeuksellinen reissuun lähtö tällä kertaa, koska ei tullut yhtään kiire. Eikä mitään paniikkia muutenkaan, vaikka kyllä niitä perhosia mahanpohjassa välillä pörräsi. Tavarat mahtui hyvin reppuun, jolle tuli painoa peräti 5,4 kg! Lisäksi Kiplingin käsiveska, jossa passi, Buranaa, huulirasva ja Ninalta haettu Me Naiset. Ihan paras pääntyhjennyslehti. Nuppu piti lupauksensa ja kyyti Tampereen rautatieasemalle, josta yhdellä vaihdolla Helsinki-Vantaalle. Innostuin niin junamatkasta, että varasin paluunkin ”kun halvalla sai”. 8,90€. Jos pakkasta on 30, niin sitten saa kyllä joku hakea. Hanskat, pipo ja sukkahousut kun jäi kotiin. Kevyttoppa on kyllä mukana. Siitä saa myös hyvän tyynyn.

Mitäpä lennosta sanoisi? Finnairin uusi A350 XWB ei ollut juuri sen ihmeellisempi kuin uudet koneet ylipäätään, vaikka oli Vertti Kiven suunnittelema sisustus ja ”aivan uudenlainen valaistus”. Mikähän siinä oli niin uutta? Henkilökunnasta ainakin on Finskillä säästetty, koska ruuan saamiseen meni 3 tuntia ainakin ”karvalakkipuolella”. Ja tarjoilukin heikkenee koko ajan, koska marraskuun alusta viini ja olutkin maksaa myös Aasian reittilennoilla. Järkyttävää! Otin silti unilääkkeeksi yhden punaviinin, kun oli yölento. Ihan lääkkeeksi. Ei kyllä mitään vaikutusta - en nukkunut sekuntiakaan sen 9 tunnin aikana. Mutta sivistyin: katsoin kolme leffaa ja pari dokkaria.

Bangkokissa olin aamulla vähän yli 7. Eli Suomen aikaa vähän yli 2 yöllä. Vaihdoin rahaa lentoaseman pohjakerroksen SuperRichissä, koska siellä on kuulemma paras kurssi. Sitten suoraan bussiin S1, joka vei minut ja muut reppureissarit Khao San roadin ”turistihelvettiin” hintaan 1,60€. Google mapsin avulla löytyi hotelli Thanabhumikin helposti. Latasin kartat offlineen ja merkkasin tärkeimpiä juttuja jo Suomessa. Nettiyhteyttä ja sim-kortteja täällä kovasti kaupataan, mutta yritän pärjätä hotellien wifillä. Hyvähän se on vähän itseään vierottaa. 

Thanabhumi on tällanen pikkuhotelli epämääräisellä sivukadulla, joen rannalla. Joen, jonka vesi ei todellakaan uimaan houkuttele. Sain ilmaisen upgreidauksen isompaan huoneeseen, kun suostuin kävelemään kuudenteen kerrokseen. Hissiä ei tietenkään ole, eikä se yhtään haittaa. Mutta on ilmaista vettä, kahvia, sipsejä, muroja, nutellaa ja paahtoleipää tarjolla koko päivän! Ja neljä kissaa!

Koska valvomista oli takana reilu vuorokausi, niin otin tunnin päikkärit ja suuntasin kylille. Tämä ensimmäisen kolmen yön hotelli on vanhassa kaupungissa, Rattanakosinissa. Täällä on tärkeimmät nähtävyydet ja reppureissaajien bilekatu Khao San road. Sehän tänne tietenkin houkutteli. Kävin katsastamassa sen päivällä: baareja, rättikauppoja, rahanvaihtajia, retkimyyjiä, hierontapaikkoja - pääosin ihan kunniallisen näköisiä. En taida onneksi olla oiken kenenkään kohderyhmää ja sain rauhassa katsella ympärille. Kävin Tripadvisorin (TA) suosittelemassa Susie Wong’s Beers & Bunissa syömässä hodarintapaisen. Järkyttävän hyvä! 

Täällä on lämmintä ehkä 34 ja aurinkokin porotti täydeltä terältä, joten vaihdoin kävelyn veneilyyn. Olin jostain lukenut, että kanavaveneitä kannattaa suosia ja nimenomaan oransseja, koska ne on halvimpia. Ongelma on se, että pysäkit (laiturit) on piilotettu usein jonkun kujan perälle, eikä sinne meinaa turisti löytää. Tuossa yllä olevassa kuvassa on reitti yhdelle pysäkille. Toinen haaste on löytää oranssi vene, koska veneessä ei välttämättä ole oranssia juuri ollenkaan. No, onnistuin lopulta ja kävin pyörähtämässä (ja viilentymässä) Central World ostoskeskuksessa veneellä mennen tullen. 40 senttiä suunta. Maksettiin vaarallisen näköisesti veneen ulkopuolella keikkuneelle rahastajalle. 

Venematkalla näki paikallisten elämää, niin etu- kuin takapihoja. Joessa pestään pyykit, astiat ja varmaan joku pesee itsensäkin. Ja taitaa joki toimia myös viemärinä. Haju oli välillä päätähuumaava. Tässä yllä oli jonkun keittiö. Menomatkalla sieltä lapset iloisesti vilkutteli. Köyhyys ja yltäkylläisyys rinnakkain. 

Illalla piipahdin vielä katsomassa Khao San roadin hulinaa. Testasin katukeittiön kevätkääryleitä, vaikka nälkä ei ollut yhtään ehkä univelasta johtuen. Drinkit jäi juomatta, vaikka kovasti sopivaa paikkaa tähystelin. Jokaisessa baarissa soi musiikki ihan järjettömän kovalla. Mikähän siinä on pointti? Ainakin minut se karkotti. Kävin juomassa sitten perinteisen loma-GT:n lähempänä hotellia paikassa nimeltä Family restaurant. Huomenna testaan siellä ruuan. Ja kaikille (etenkin Tarjalle) tiedoksi: vaaleansininen ”suojelusenkelini” oli kyllä taskussa. Hyvin tuntuu pitävän minusta huolta.

Hyvää yötä Bangkok. Olet valloittava!